lauantai 24. marraskuuta 2012

Tokomäykky!

Mäykkyjen tokoliikkeet? ;)
Elen se sitten alkoi, odotettu tokokurssi! Tai alkoihan se teoriakerralla jo viikko sitten, mutta eilen päästiin tositoimiin! Innolla olimme pitkin viikkoa treenanneet teoriakerralta kotiläksyksi saatuja liikkeitä, siinä sivussa tuli Amalian lisäksi reeniä pikkulikoillekin.

Ensimmäinen kotiläksy oli perusasennon opettelu. Hieman tuntui, että olin taas perä edellä mennyt puuhun, kun olin jo aiemmin opettanut koiran "vanhanaikaisesti" kiertämään selän takaa vierelle. Okei, hyvä pohjahan se jo oli ja äkkiä sai hyvän perusasennon vahvistettua, mutta tämä sitten kostautui siinä, että koira ei ollenkaan älynnyt pysyä jalan vieressä, jos itse liikuin vähänkin ja joka kerta sivulletulo korjattiin kiertämällä. Tähän liittyen myös peräpään käyttö oli aivan olematonta. Nyt sitten pähkään, aloitanko puhtaalta pöydältä, tavallaan ihan uutena liikkeenä "perän heittämisen" siihen sivulle, vai vieläkö mennään vanhalla. Ehkä kuitenkin kokeilen vielä, jos sen peräpään saisi mukaan, niin ei tarvitsisi ihan alusta aloittaa..

Toinen kotiläksy oli makuun vahvistaminen ja sehän vahvistui! Jopa niin hyvin, että oli käsky mikä hyvänsä, niin koira oli ensimmäisenä maassa. Tosin treeneissä tämä ei näkynyt, ei todellakaan. Koiran rintakehä hipaisi maata ja samantien oltiin ylhäällä. Jälkeenpäin luulen hoksanneeni mistä kiikasti, eli kotona palkkasin koiran edestä, enkä perusasennosta sivulta, joten korjataanpa taas ohjaajan virheitä.

Teoriakerralla vielä sanottiin, että koiralle voisi ostaa noutokapulan ja tottakai se piti heti käydä ostamassa. Kotona Amalia ei suostunut edes ottamaan sitä suuhun. Ei, meillä pelattiin sillä! Käpälillä heiteltiin kapulaa ympäriinsä ja oltiin sen näkösiä, että mistä rei'ästä se nami tulee pihalle. Liikaa älypelejä? :D Toinen kurssilainen kertoi, miten hänen koiransa oli ottanut kapulan suoraan suuhun ja kannellut sitä ympäriinsä. Hieman kade.... Me lähdettiin siitä, että koira osoitti edes hiukka mielenkiintoa kapulaa kohtaan. Siitä siihen, että koira kokeili sitä kulmahampailla. Lopulta sen pystyi ottamaan kokonaan suuhun ja nyt ollaan siinä menossa, että kapula otetaan jo kunnolla oikein suuhun. Ehkä siitä vielä noutava mäyräkoira tulee!

Treenien lopuksi saatiin taas kotiläksyä ja innolla odotan, että päästään kunnolla treenaamaan, kun kotiudutaan! Koira on vähintäänkin yhtä innoissaan tokoilusta, kuin ohjaaja. Meidän Amalia on jopa höselö! Ehkä siitä vielä tokokoira saadaan! :)

tiistai 20. marraskuuta 2012

Pipomaniaa

Minä oon varmaan vähän outo, kun minä vaan aina ostelen kivannäköisiä kankaita ilman, että minulla on minkäännäköstä suunnitelmaa mitä tehdä. Tai saattaa jokin idea ollakin, mutta se innostus lakkaa viimeistään kaavojen piirtämiseen, kuten koirien sadetakit, joihin kankaat on odottanut kaapissa viime syksystä.

Odotusaikana ostelin kankaita taka-ajatuksena, että tekisin muksulle vaatteita. Noh, kankaat saivat olla ihan rauhassa useamman kuukauden, kunnes lauantaina iski ihan karmea tekemisenvimma! Kaavojen piirtäminen, siirtäminen kankaalle jne. tuntui taas kovin vastenmieliseltä, joten mietin, että semmoisen trikoopiponhan saisi varmaan nopsasti tehtyä ja ilman kaavoja. Löysin netistä parikin ohjetta, mutta ne eivät olleet sellaisia kuin haluaisin, joten pienessä päässäni pyörittelin ohjetta ja suhrasin lauantai-illan ratoksi pari mallikappaletta, kunnes sain aikaan siedettävän näköisen mallin.

Sunnuntaina pääsin kunnolla vauhtin ja pilkoin lähes kaikki kangaspalat, jotka pipoiksi käyvät (myös äidin kaapista löytyneen, 80-90-luvujen taitteesta jääneen, sanoisinko retron, kankaan), pipopalasiksi ja aloin ommella. Pikkuneidin päikkäreiden aikaan syntyi kaikenkaikkiaan 20 päänlämmitintä. Ihme kyllä meikäläisen kärsivällisyys riitti moiseen sarjatuotantoon, varmaan johtui tekemisen nopeudesta. Jopa tuo sangen retrohenkinen kangas muuntautui ihan siedettävän näköiseksi pipoksi. Näistä muutaman jakelin lähipiiriin ja loput laitan postissa Etelä-Suomeen joulumyyjäisiin kodittomien koirien hyväksi, jos vaikka niillä saisi muutaman euron heille kerättyä.

Sunnuntai-iltana löysin itseni googlettamasta netin kangaskauppoja, ja etsimästä erilaisia kivanvärisiä ja -kuvioisia kankaita. Taisi pipohöperyys iskeä! :D

Postiin lähtevät pipot :)



lauantai 17. marraskuuta 2012

Ruusukkeiden teko-ohje

Minä olen meidän seuran mätsäreihin väkerrellyt ruusukkeita BIS-kehään ja minulta kysyttiin niihin ohjetta, joten tässpä tulee. Tämän tein kaapin periltä löytyneistä jämänauhoista, joten väriyhdistelmät ovat jokseenkin mielenkiintoiset. :)

TARVIKKEET:  
* Vahvaa pahvia ("pahvilaatikkopahvia")
* n. 3 m pääväristä satiininauhaa 
(minulla ollut 4 cm leveää)
* n. 1,5 m tehosteväristä satiininauhaa 
(Tietysti voi käyttää useampaakin väriä)
* värillistä askartelukartonkia/vahvaa paperia
* tarroja yms. koristeluun
* "pinssihakaneula" (siis se semmonen, jossa on littana puoli, 
joka on helppo liimata)
*kynä ja sakset
* ompelukone ja tietysti lankaa
Leikkaa vahvasta pahvista haluamasi kokoinen ympyrä, tässä on n. 12 cm halkaisija. Piirrä ympyrään apuviivat, jotka helpottavat satiininauhan ompelemista. Uloin apuviiva n. 1 cm reunasta, seuraavien viivojen väli noin puolet satiininauhan leveydestä. Jos teet 3-kerroksisen ruusukkeet, tulee kolme viivaa.

Aloita ompelu päävärillä. Taita häntä alle ja nauhan sisäreuna seuraa apuviivaa. Ompele n. 0,5 cm.

Jätä neula alas ja nosta paininjalka ylös. Nosta paininjalan edestä nauhasta taite.
 Työnnä taite kiinni ompelukoneen neulaan ja laske paininjalka alas. Ompele taas 0,5 cm.
Jatka nauhan poimuttamista ja seuraa nauhan reunalla apuviivaa.


Poimuta koko kierros ja leikkaa nauha poikki ja taita häntä piiloon. 
Voit halutessasi ommella vielä varmuuden vuoksi toisen kierroksen.
Jatka tehostevärillä. Aloita kierros samasta kohti, ja tee kuten ensimmäinen kierros.
Ompele ja päättele kuten 1. kierroskin.
Kolmas kierros taas päävärillä. (Tai halutessasi ihan millä värillä vain!) Ja samat sävelet vielä kolmannellekin kierrokselle.










Kun olet ommellut haluamasi määrän kierroksia ruusukeosaan, kiinnitä nauhat. Kiinnitä nauhat keskiosaan niin, että hännät tulevat yli siitä kohdasta mistä olet aloittanut ja päättänyt aina ruusukekierroksen ompelemisen. Näin saumakohdan saa piiloon.




Leikkaa nauhat haluamaasi pituuteen ja tee koristelovet/leikkaukset.
Piirrä ja leikkaa irti värillisestä kartongista/paperista ympyrät taustaosalle ja keskiölle.
 Keskiön voi tehdä myös MS Officen Word-ohjelman WordArtilla, jolloin keskiöön saat hienosti esim. yhdistyksen nimen.
 Liimaa takaosa ja neula paikalleen. (Kuumaliima on paras, koska perus yleisliimat saattavt vetää paperin kuprulle.)
Koristele keskiö mieleiseksesi.
Tai vaihtoehtoinen printattu versio.
Tässä yhden BIS-kehän ruusukkeet.
Ja tässä toisen, printatuilla keskiöillä.


Sittenpä vaan kisoja järjestämään, 
tai ihan vaan askartelemaan ruusuketta omalle turrelle! :)




Kokeilin tehdä vielä vastaavaa kuumaliimapistoolilla, mutta liekkö syy edellisen mallin tekemisellä, kun kärsivällisyys ei meinannut enää riittää. Onnistui kyllä, mutta oli vähän suhraamista. Kuumaliimalla tulee noita liimarihmoja, jotka kyllä saa nypittyä pois liiman kuivuttua.Liimaa pitää muistaa laitta joka taitteen väliin ja saattaa tehdä ruusukkeesta koppuraisen. Ruusukkeen teko kyllä varmasti onnistuu, mutta itsellä ei kärsivällisyys rittänyt tällä kertaa ensimmäistä kierrosta pidemmälle. :D



tiistai 13. marraskuuta 2012

Täällä ollaan!

Noniin, tässä tämä nyt sitten on. Ihan oma blogi, jota on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Blogien maailma on minulle ihan uusi, mutta ajatuksena on, että kirjoittelen tänne omista väkerryksistä, koiruuksista ja ihan vaan mitä mieleen milloinkin juolahtaa, jos nyt vaan sisäistän tämän blogin toimintojen sielunelämän...