Nonni, niinhän siinä taas sitten kävi, että marraskuussa jo mennään. Hiukka on mennyt vaihteeksi aikaa viime päivityksestä. Viimeisen kuukauden on kaksijalkainen tulokas pitänyt mammaa kiireisenä, mutta tästäpä tämä rytmi alkaa taas palautua. Hieman kuitenkin loppukesän ja syksyn kuulumisia.
Koko vuoden koiramainen kohokohtahan oli Maailmanvoittaja Helsingissä 8. - 10.8.2014. Podengot olivat tulessa lauantaina 9.8. Harmittelin, kun en löytänyt edellisestä Helsingin Maailmanvoittajasta saatua numerolapunpidikettä vuodelta -98, pikkujuttu, mutta olisihan se ollut hienoa laittaa siihen numerolappu. 16 vuotta aiemmin olin kehässä skottiherrani Pietun kanssa. Nyt tuomarina portugalilainen Vasco Pocas Joao. Jännityksellä kehiä odotettiin Kuopion mitäänsanomattoman reissun jälkeen. Junnunartuissa oli kuusi koiraa ja loppujen lopuksi Kerttu oli junnuluokan neljäs ja laatumainintahan oli taas erinomainen. Kyllä nuo portugalilaiset tietää.. ;) Tässäpä vielä Kertu arvosteku: "14 months, Very Feminine. Nice head. Could have better topline. Good front." Hieman me kummastelimme tuota ylälinjaa, mutta kuitenkin olemme hyvin tyytyväisiä tulokseen! Ja hienosti Kertun kamu Buddy samasta alkukodista oli poitsujen WW-juniori ja Buddy ja Lila ROP-pari! Päivä oli kaikenkaikkiaan mukava, kun sai pyöriä samanhenkisessä porukassa ja Kertulla oli kans sikakivaa leikkiä toisten podengojen kanssa, vaikka nyt ei ihan kunnolla rälläämään päästykään. Ainut vaan, että rahojaan ei meinannut saada kojuihin tuhlattua, vaikka oli vaikka minkälaista tilpehööriä maailmalta..-selkeesti on tullut vanhaksi. Päivän vielä kruunasi viisiviikkoisten pikkupodengojen rapsuttelu Kertun alkukodissa. <3
 |
| Todistus, että paikalla ollaan oltu! (Ruusuke tosin piti ostaa...) |
 |
| ROP-pari Lila ja Buddy |
 |
| Mini-Kepa |
 |
| Tää oli ihan hiiwee rakkari! |
 |
| Kerttua aavistuksen ramas illalla... |
Loppukesästä, kun helteet alkoivat helpottaa, päästiin kunnolla viehejuoksun makuun! Useampi kerta kerettiin Kertun kanssa käydä juoksemassa ja Kerttu oli heti alusta asti ihan liekeissä! Kylläpä kuulosti mukavalta, kun vieheen vetäjä totesi jo ensimmäisten treenien jälkeen, että kyllä hän sen juoksun perusteella kokeeseen veisi! Nyt ollaankin jo katsottu hieman noita juoksuvermeitä, että jos sitä ensi kesänä pääsisi ihan tositoimiin. Hilmakin oli kerran mukana juoksemassa. Hilman juoksu vain vaihtui lennosta myyräjahtiin pellolla. Noh, pääasia, että koiralla oli kivaa...
Agility loppui meidän kohdalla jo loppukesästä, kun minä en kyennyt enää mahani kanssa kunnolla juoksemaan. Loppukesä ja syksy olikin meillä lähinnä pitkiä metsälenkkejä, muuten koirat ovat saaneet lomailla. Nyt kun alkaa taas tämä arkirytmi hahmottua, niin olemme päässeet taas pitkille lenkeille ja jospa tässä joku päivä eestyisimme ihan aksahallillekin!
