Vuosittaisten kilpailuiden satoa ja ne ensimmäiset agilitykilpailut

Ei taas ole malttanut pysähtyä kirjoittamaan, mutta päivitelläänpäs viimein hieman.

Tammikuussa tuli ilmoitettua Kerttu mukaan parin yhdistyksen vuosittaiseen kilpailuun viime vuotisen maastojuoksumenestyksen perusteella, ja ei huonommin kisoissa mennytkään. Kerttu sijoittui Suomen Portugalinpodengot ry:n Vuoden Metsästäjä -kisassa neljänneksi ja sitten Kerttu oli treeniseuramme Pohjois-Karjalan Seurakoirat ry:n Vuoden Maastojuoksija! Ja yllärinä vielä tuli tunnustus Helsingin Vinttikoirakerhon kisassa, jossa Kerttu oli Vuoden Maastokoira rodussaan! Ei huonosti! Jännittäessäni sijoitusta Vuoden Maastojuoksija -kisassa PoKSin vuosikokouksessa tajusin, että olishan me voitu tietysti osallistua näyttelypuolellekin, kun jokainen saatu valionarvo muistettiin ja niitähän tuli viime vuonna kaksin kappalein, mutta ehkä me nyt kestämme tämän.. :D

PoKS ry:n Vuoden Maastojuoksija

Liekkö maastojuoksusta saadut tunnustukset nousset pienen podengon hattuun, kun vauhtia tuntui olevan aksakentällä enemmän, mitä ohjaaja pystyi käsittelemään. Ilmoitin Kertun ensimmäisiin virallisiin agilitykisoihin, jotka käytiin kotihallissa pitkäperjantaina. Jo viikolla meno oli täysin päätöntä. Minulla oli treeneissä pitkästä aikaa se reikäpääpodengo, joka vaan rälläsi menemään. Treenien jälkeen olo oli hieman epätoivoinen ja pakko oli käydä itsenäisesti treenaamassa. Ja taas meno oli jotain käsittämätöntä. Vielä oli sitten pakko käydä seuraavan päivänä pikkupikku pätkä, joka jo sujui hieman paremmin, mutta ei kuitenkaan ollut kovinkaan lupauksia antava. En tiedä mistähän tuuli, kun ei mitään erikoista (tietääkseni) ollut sattunut...

Kisapäivänä oltiin hyvissä ajoin paikalla ja kerettiin useammat lenkit heittää, joiden toivoin hieman purkavan podengon energiaa. Niin, ainahan kaikkea toivoa saa.. Ensimmäisen radan rataantutustumisen jälkeen radasta oli hyvä fiilis, mutta kun pääsimme lähtöön ja käskin podengon liikkeelle, niin ensimmäinen ajatus oli vain, että voi pska. Heti ensimmäisistä askelista näin, että sieltähän on sitten se reikäpää tulossa. Ei koiraan mitään tatsia. Jotenkin sain muutaman esteen menemään holtittoman podengon kanssa, kunnes ensin vedettiin pitkät kaarrokset ikään kuin vähän käynnistellen. Sitten suoritettiin A, pariin otteeseen. Kontaktille sain vielä pysähtymään, mutta sitten lähti lapasesta. Koira veti vaan onnellisena rallia suorittaen täysin vapaavalintaisen radan. Hetken aikaa huudeltuani kuuroille korville lähdin kävelemään maalilinjalle ja ihme kyllä, kaiken rälläämisensä keskellä koira huomasi ohjaajan poistumisen ja tuli luokse vähän sen näköisenä, että "voi patka, ny se suuttu..." Tämä oli kyllä oikeasti just sitä Youtube-matskua, mutta videot pysynevät omissa arkistoissa vielä piiiiiitkään.

Toisella radalla meno ei ollut enää ihan niin vallatonta. Vielä radan alussa vedettiin kaarrokset hieman pitkiksi ja heittettiin ylimääräisiä kierroksia esteiden ympäri, mutta radan loppupuoliskolla podengon kuulo palasi ja loppu meni kuin vettä vaan. Koko rata saatiin mentyä läpi ja vieläpä esteet suurinpiirtein oikeassa järjestyksessä. Viimeisenä olevalle hyppyradalle lähtiessä olikin jo hyvä fiilis. Hypärillä olimme taas tiimi. Podengo kulki oikeanlaisella raivolla käskyjä kuunnellen. Keppien aloitus meni uusiksi ja sitten lopulta minä idiootti menin takaaleikkaamaan sillä seurauksella, että koira otti ratkaisevan askeleen tuomaria kohti, joutui renkaan väärällä puolelle ja hyppäsi renkaan läpi takaisinpäin kattomaan, että mihin se emäntä oikein jäi. Olis vaan pelata varman päälle ja mennä toiselta puolelta estesarjaa.

Mutta vaikka kaikilla radoilla hyllytettiin, niin kisojen jälkeen oli hyvä fiilis, kun hypäri meni niin hyvin! Kaikki radat olivat tehtävissä, kun vain podengolla kuulo pelaa. Nyt sitten pitäisi hakea kokemusta erilaisista paikoista, mutta pitää miettiä, mihin asti sitä kehtaa lähteä rälläämään. Ja ei tartte miettiäkään kisoja, joissa on alle kolme rataa, että saapi pikkuneiti purettua virtansa ensimmäisillä kierroksilla :D

Nyt kuitenkin keskittyminen on maastojuoksun puolella, kun saimme kutsun Suomi Cup -kutsukilpailuun, joka juostaan jo toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Uusi koppa tuli jo ja slipperitkin taiteilin, kunpa vielä pääsisi ne testaamaankin ennen tositoimia! Jännitystä siis ilmassa!