Huh hellettä!

Kyllä on viime päivinä lämmintä riittänyt itäisessä Suomessa! Koirat ovat onnellisina makoilleet pihalla tai auringon paahtamalla olohuoneen lattialla. Ja kun hihnanjatke ajattelee koirien lämpimässä makoilusta pitävän, on se niin hullu, ettei viitsi laittaa sälekaihtimia kiinni ja lopputuloksena torpassa on rapiat 29 astetta lämmintä. Kyllä nyt tarkenee!

Hieman eilen mietin agilitytreenien jättämistä väliin lämpimän vuoksi, mutta sitten ajattelin, että käydään edes pikkupätkät takaisemassa. Pikkulikat jaksoivatkin yllättävän hyvin treenata, kun Amalian kanssa oli tottunut siihen, että koira kulkee helteellä kuin tervassa, jos nyt edes kulkee. Molemmilla oli yksi treenikierros ja tehtiin ensin rataa ja loppuun hieman keppejä. Rata sujui Hilmankin kanssa hyvin, vaikka olisi pitänyt ehkä hieman tiheämmin palkata, jotta vire olisi paremmin säilynyt, kun välillä meinasi koira taas lähteä haahuilemaan. Neppis oli taas liekeissä! Sen kanssa rata sujui pienine kieputuksineen erittäin hyvin ohjaajan toheloinnista huolimatta. Mäykyt eivät vaan äkkiseltään ymmärtäneet leijeröinnistä (noin karjalaisella kirjoitusasulla) yhtään mitään, joten saatiin ohjaajallekin kunnon hiki pintaan, kun sen sijaan, että olisi ohjannut parille hypylle puomin takaa, niin piti ottaa spurtti ja kiertää puomi, että pääsisi koiran kanssa samalle puolen, koiran oikaistessa puomin alla olevan putken läpi. Saatiin molemmille koirille onnistuneet pätkät, joten olin kyllä tyytyväinen, kun lähdettiin helteestä huolimatta treenaamaan.

Tänään aamupäivällä tuli Minttu perheineen meille tarkoituksena treenata ainakin hieman Jubior Handler -kuvioita. Huomasin jo aamulenkillä, että koirat olivat helteestä puhki, joten päätettiin jättää kentälle lenkkeily pois ja jäädä meidän villiintyneelle takapihalle hiomaan hetkeksi liikkeitä. Yritin jo ennakkoon muistella, mitä sitä aikanaan itse kisatessa JH:ssa vaadittiin ja katsottiinkin näitä kuvioita pikkuisen läpi. Pitäisi jostain vaan saada käsiin nykyiset vaatimukset, kun en ole onnistunut niitä mistään löytämään. Huomasi kyllä, ettei koiria paljon kuviot kiinnostaneet tällä kelillä. Otin Hilman mallikappaleeksi, mutta jo perus edes-takaisin liike piti namien kanssa tahkota. Minttu jaksoi paremmin, mutta kyllä koiria kiinnosti enemmän puskissa möyrivät örkit, kuin jotkut typerät teet ja ällät. Siitäpä sitten siirryttiin vielä sisätiloihin kahvittelemaan, jos koiristakin pelkkä seurustelu olisi mielekkäämpää.

Illalla tulivat Samppa ja Eevertti visiitille vielä kerran ennen viikonloppua. Pojat ovat kerta kerralta rohkeammin tutkineet paikkoja ja ihmeeksi normaalisti hieman arempi Eevertti on meillä itse rohkeus, kun se rohkeampi, Samppa, katselee nyt enemmin ensin hieman sivusta. Mielenkiintoista.. Toivottavasti viikonlopun jälkeen pojat olisivat jo kuin kotonaan. Ihan tässä jo melkein alkaa jänskättämään..

Ja lopuksi: sähköpostiin kolahti tänään Sohvin Valinnan valokuvauspäivästä muutama kuva lisää, joista tässä yksi potretti:

Kuva: Suvi Räty

Sohvin Valinnan kuvakisa

Kävimme siis reilu viikko sitten Sohvin Valinnan valokuvauspäivässä ja kuinkas ollakaan, raati valitsi meidän tyttöjen kuvan mukaan kymmenen parhaan kuvan kisaan! Meidän tyttöjen kuvasta saa käydä halutessaan tykkäämässä ja äänestämässä Sohvin Valinnan Facebook-sivulla. :)

Kuva: Suvi Räty

Treffit ketun ja pikkupoikien kanssa

Kevään mittaan ollaan suunniteltu ja yritetty järkätä tutustumista ja treenaamista keinoluolille Martan kanssa hieman laihoin tuloksin, mutta viimein torstaina soi puhelin, että nyt olisi kettu paikalla! Hieman lyhyellä varoitusajalla sain lastenvahdin sumplittua (kun olin ehtinyt luvata isännän mökille), niin päästiin onneksi treenaamaan!

Aluksi kettu oli boksissa ja koirat kävivät vuoronperään hieman tutustumassa eläjään. Amalia tutustuikin niin innokkaasti, että sai ketulta pienen "pusun". Hieman oli koira hämillään, et mitäs pirua tämä nyt on ja jätti turvaväliä, mutta onneksi tokeni nopeasti ja syttyi ketulle uudestaan. Kun kaikki olivat saaneet haistella kettua, siirryttiin luolille. Hieman jännitin, että mitenköhän tuossa nyt käy, kun on yli vuosi sitten vain kerran siellä käyty, mutta jännitys oli ihan turhaa! Ensiyrittämällä ei menty ahdingosta, mutta kun kerran oli luolastossa käyty taas kettua haistamassa ja tultu ahdinko väärään suuntaan, niin seuraavalla kerralla koira suorastaan syöksyi ahdingon läpi ketun perään! Koira pysähtyi ensimmäisen pesän eteen reikäpellin haukkumaan, josta kettu päästettiin eteenpäin ja koira hetken päästä perään. Hyvin Amalia löysi ketun joka kerta! Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin samalle puolelle ja vielä kerran toiselle puolelle luolastoa ja joka kerta koira meni oikeaan suuntaan, eli se tosiaan osasi seurata riistaa. Treenit menivät niin hyvin, että treenien pitäjä sanoi, että syksymmällä voisi ajatella kokeita. Siispä pitänee treenata hieman useammin, kuin kerran vuodessa..

Ehkä me oltiin vähän turisteja, kun pörrättiin kameroiden kanssa, muttapitihän se näin harvinaislaatuisesta tapahtumasta kuvia saada! :D

Ensin muisteltiin, mille se kettu haisi

Ahdinkoon

Kettu löytyi!

Ja löytyi myös luolaston toisesta päästä!

Sinne se kettu jäi...

Treeneistä kotiuduttuamme meille tulivat vierailulle pikkuiset yorkkipojat Samppa ja Eevertti. Pojat ovat tulossa meille viikonloppuhoitoon, niin pitihän se kulmat tulla tsekkaamaan jo ennakkoon! Hieman olivat poat ensin ihmeissään automatkasta ja uusista hajuista, mutta ei kauaa! Otin ensin koirat yksitellen moikkaamaan poikia etupihalle, josta siirryttiin takapihan aitaukseen, jossa koko porukka saisi juoksennella irti. Pojat vimmasivat ja pinkoivat pitkin pihaa ja tekivät parhaansa, että jäyhät mäykytkin lähtisivät mukaan. Sinnikkyys palkittiin ja jopa meidän iso jäärä Amalia(!) innostui hetkeksi pinkomaan poikien kanssa! Siitä siirryttiin sisätiloihin ja pojat innokkaasti kolusivat talon nurkkia. Illan suureksi huviksi osoittautui meidän pikkuneidin pitkin lattiaa heittämät pyykkipojat! Yorkkipojat keräsivät pyykkipoikia lattialta, leikkivät niillä ja etenkin Eevertissä tuntui olevan järjestelijän vikaa, kun se kantoi pyykkipojat keittiöstä olkkarin lattialle yhteen pinoon. Hassuja poikia! Treffit menivät kokonaisuudessaan todella hyvin, että ehkä me pärjätään. :)

Samppa

Jopa Neppis näyttää isolta yorkkipojan vierellä

Mutta vielä isommilta näyttivät mustat!

Pojat pinkoivat

Ja saivat jopa jäärän mukaan!

Pyykkipojannoutajat

Eevertti organisoija

Touhukas perjantai

Tänään päivällä Minttu tuli kylään ja lähdettiin meiltä ensin kävelemään läheiselle jääkiekkokaukalolle, jossa meidänkin tytöt voisivat juoksennella vapaana. Matka alkoi aika ällöttävästi, kun parisataa metriä kotiovelta tien yli luikerteli käärme, olettaisin olevan musta kyy. Hrrrr... Pitänee olla valppaana jatkossa ja varata kyypakkaus kaappiin! Matkan jatkuessa niskakarvatkin laskeutuivat paikoilleen ja onneksemme kaukalolla ei ollut pallo- eikä mopopoikia pärräämässä.

Tarkoitus oli hieman treenailla jotain näyttely- ja tokojuttuja, ja niin Minttu tekikin, mutta meillä ei ottanut onnistuakseen. Nimittäin jos yhden kanssa teki, kaksi herhiläistä pörräsivät ympärillä, eikä niitä oikein saanut mihinkään sidottua. Niinpä mäykyt keskittyävät lähinnä laiduntamiseen ja seurusteluun. Keli oli kyllä taas loistava! Rapiat 20 lämmintä, niin kyllä kelpasi! Jatkoimme seurustelua vielä tovin sisätiloissa kahvikupposen ääressä. Minttu yritti vielä kovasti saada Amaliaa leikkimään, mutta eihän meidän jäärä oikein lämmennyt.

Sitten bongasin Facebookista Sohvin Valinnan valokuvauspäivän ja koska jokatapauksessa meinasin ruokaa hakea, niin äkkiä heitin koirat autoon ja yritettiin keretä vielä kuvattavaksi. Pari minuuttia virallisesta kuvausten lopetusajasta myöhästyttiin, mutta onneksi siinä oli vielä edelliset kuvattavina ja meidänkin häirikköjengi otettiin vielä mukaan. Lentävästä lähdöstä huolimatta koirat jopa malttoivat hieman keskittyä, liekkö ollut päivän juoksenteluilla jotain tekemistä asian kanssa.. Hienosti saatiin muutama kuva napattua, kunnes kuvausjonoon asettui kuuden huskyn valjakko. Silloin alkoi mäykkyjen päät pyöriä! Hienosti kyllä pysyi perät tytöillä penkissä, mutta kirsu ei enää suuntautunut kameraan. Totesimme kuvaajan kanssa, että eiköhän siellä joku onnistunutkin otos ole, joten tytöt pääsivät takaisin autoon ja minä ruokaostoksille. Lisäksi ostin valkosipulijauhetta (vai -rouhetta), jota meinasin kokeilla punkkien karkotukseen. Kuulin, että valkosipuli vaikuttaisi hajuaistiin, mutta tätä tiedustellessani myyjä sanoi, ettei ole ainakaan noutajillaan mitään huomannut, joten rohkaistuin kokeilemaan. Tiedänpähän mistä aloittaa vianmääritys, jos ei meinaa jälestys onnistua.. Kotiuduttuamme tytöt jaksoivat vielä vahtia hetken ruokia, mutta ruokien siirryttyä pakkaseen mäykyistä ei näkynyt kuin kirsuja tai hännänpäitä vällyjen alta.

Sohvin Valinnassa otettuja kuvia pääsee varmaan ensi viikolla ihailemaan, mutta tässä muutama kaukalonvallotuksesta:

Mäykyt keskittyivät lähinnä laiduntamaan

Laukalla kohti!

Kiihkeä namien tuijotus

"Ai miks ei saa ottaa ite?"

Neppis nappisilmä

Illalla hiukka ramas

Pentuja treffaamassa

Tänään otimme koiruudet mukaan äitienpäiväkierrokselle ja tytsyt pääsivät treffaamaan vanhaa kaveria, sekä tutustumaan uusiin!

Appivanhempien luona oli myös isännän veli n. 4-5 kuisen jämptipojan kanssa käymässä. Tuleva mehtäkoira oli vierailun ajan tarhassa, jonne appi vei koirat heti. Virhe. Koirat kävivät jo valmiiksi kierroksilla, kuten aina sinne saapuessa, ja pikku-jämpti hieman arasteli lähestyvää hunnilaumaa. Otettiin koirat sisään ja lähdin sitten ihan vain Amalian kanssa rauhassa tutustumaan uuteen kaveriin. Johan muuttui ääni kellossa! Pentu tuli rohkeasti tutustumaan ja äskeinen hullu mäyräkoira ei pelottanut enää yhtään! Siinä hetken rapsuttelun jälkeen pikku juntturan kierrokset alkoivat nousta ja Amalia olikin jo pian sitä mieltä, että eiköhän me joudeta jo sisälle kakkukahveille.

Matka jatkui parin mutkan kautta vanhempieni luokse ja koska keli oli loistava, lykkäsimme mäykyt takapihalle vanhempien petit basset griffon vendeen Maken kanssa. Malamuutti-Napsua näihin kemuihin ei huolittu, ettei meidän neidit jäisi jalkoihin. Olikin mukava, kun koirat saivat kaikessa rauhassa juoksennella takapihalla pari tuntia ja metsästää minkkejä.

Vanhempieni naapuriin sukulaispariskunnan luokse oli helatorstaina muuttanut kaksi pientä yorkkipoikaa. Voi hyvä elämä miten somia pieniä karvapalleroita! Kävin ensin itse hieman tutustumassa poikiin ja päätettiin sitten pikkuisen tutustuttaa meidän tyttöihin, olivathan pojat tulossa meille alkukesästä viikonloppuhoitoon. Mentiin ulos ja aluksi hain Amalian treffeille. Amalia oli perusitsensä "kaverikaverikaverikaverikaveriiiiii!!!!!", mikä pikkuisen pieniä hirvitti. Malttoi sitten siinä hieman rauhoittuakin ja pikkupojat uskaltautuivat jo hieman tuota outoa pitkulaista lyhytkarvaista möykkyä haistelemaan. Seuraavana tutustumisvuorossa oli Neppis. Neppis nyt aloitti taas perus kovis-hurinansa, joka loppui heti, kun oltiin kirsut lähekkäin. Pojatkin olivat huomattavasti rohkeampia puolta pienemmän kaverin kanssa. Hieman jopa saatiin leikin alkeita aikaiseksi! Lopuksi vielä Hilma, joka vaatii hieman enemmän sulattelua uusien tuttavuuksien kanssa. Siinäpä sitten lähdettiin hieman käveleksimään ja Hilma sai olla omassa rauhassa kuitenkin poikien pyöriessä ympärillä. Hyvin alkoi Hilmakin poikiin tottua ja pojat jo hieman haastoivat leikkiin, mutta Hilma ei ihan vielä lämmennyt, mutta eiköhän se parien treffien jälkeen jo ala lämmetä.

Kyllä tässä pentukuume nousi, mutta katsotaanpa tilannetta uudelleen, kun yorkkipojat tulevat kyläilemään ja palaa pentuajan ihanuudet mieleen.. ;)

Tokomäykky jatkokurssilla

Amalian kanssa käytiin syksyllä alkeiskurssi ja nyt on jatkokurssia takana kolme kertaa. Kurssien välillä treeneilu oli melko satunnaista, mutta jatkokurssia kohti tahti taas kiihtyi. Kurssien välillä treenatessa minä olin taas niin sokea omille virheille, että nyt, kun joku taas hieman katsoo perään, niin kylläpä on motivaatio kasvanut, kun hommassa edistytään, eikä mene säheltämiseksi!Amalia on todella fiksu ja minulla onkin huono omatunto, jos jää treenit vähemmälle. Koira oppii todella nopeasti, kun haluaa. Viime kerralla kouluttaja kysyi, että kisaako mäykkyjä ylemmissä luokissa. Vastasin etten tiedä, johon hän "no tehdään Amaliasta yksi"! Eli koirassa on nähtävästi siis oikeasti potentiaalia!

Meillä hiomista vaatii koiran jääräpäisyys (ylläri mäykyllä! ;) ) ja kotiläksynä meidän pitääkin laittaa kaksi luupäätä vastakkain, eli minun pitää alkaa jäärätä samalla tavalla takaisin. Käytännössä vaatia koiraa pysymään esim. makuulla ohjaajan vaatiman ajan, tai tehdä liike ensimmäisestä käskystä. Se kyllä osaa, mutta leikkii välillä idioottia. Mietinkin tuossa, että pitäisi varmaan vaihtaa liikkeiden käskyt sellaisiksi, joissa ärrä pärähtää kovasti, niin jokohan alkais koira kuunnella.. Nimittäin kun tarpeeksi kovaan ääneen komentaa, niin kyllä se kummasti kuulo ja ymmärrys paranee. Amalia kyllä todella mielellään tekee ja on innoissaan, mutta välillä kokeilee juuri näillä tavoin. On taas niiiiiiiin mäyräkoiramaista. Mutta katsotaan miten tahtojen taistossa tulee käymään. ;)

Loppuviikosta käytiin porukalla hieman aksaamassakin pienen tauon jälkeen. Neppis jatkoi varmoja otteita kepeillä ja minusta tuntui, että käden liike pieneni edelleen. Harmittavasti ei päästä seuraaviin mölleihin, kun tekisi niin kamalasti mieli kokeilla ihan pikkusen kisata...

Hilmalla oli taas ihan silleen pikkusen virtaa, kun oli kuukauden tauko reeneissä kiitos juoksujen ja emännän menojen. Hilman kanssa aloitin nyt keppien tekemisen namin kanssa, kun olin ensin juoksuttanut siitä pienillä spurttipätkillä enimmät virrat pois. Alkuunhan siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään, mutta muutaman kerran jälkeen, kun namia ei alkanut tullakaan, koira selkeästi alakoi hieman vaivata aivojaan, että mitäköhän tässä nyt oikein pitäis tehdä. Lopulta saatiin muutama onnistunut toisto ja sitten parin spurtin jälkeen riitti sille erää. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että millaisen efektin tauko toi Hilman treenaamiseen. Keskitytäänkö jopa agilityyn, vai viekö nenä taas mennessään, jolloin kyllä sitten suosiolla vietämme kesän metsässä mejäillen...