sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kaijjaanin kehät

Tänään korkattiin näyttelyvuosi hakemalla kokemusta Kajaanista. Kello oli soimassa 05.00. (Miksi nuo käpsyt ei vois joskus olla iltapäivällä???) Siinä aamukoomassa tavarat ja koira kasaan ja auton keula kohti ensin Joensuuta ja sieltä Kajaaniin. Onneksi siihen aikaan ei vielä ole liikennettä, niin päästiin hyvin ajamaan ja n. 2,5 tunnissa oltiin perillä.

Itse kehät nyt meni niin ja näin. Laatuarvosteluna "erittäin hyvä" ja valioluokan ykkössija, kahdesta koirasta, mikä oli ihan kiva pieni piriste. Tuomarilla oli tiukahko linja, mutta hän käsitteli niin miellyttävällä tavalla koiria ja höpötteli Himmille, joten tuo eh ei edes oikeastaan harmita. Tuollaisilla tuomareilla on ilo käydä ja menee mielellään uudestaan, ei tosin ainakaan Himmin kanssa... ;)

Oltiin skottikoiran kanssa reissussa ja Helinä-skotti vastasi meidän porukan menestyksestä tällä reissulla ollen paras narttu 2, saaden varasertin ja varacacibin, eli ei nyt mikään turha reissu.

Nyt kun Himmi on jo valio, niin tuskin tullaan hirveästi kehiä koluamaan. Pidetään vaan muutaman lähellä olevan näyttelyn voimin tatsi yllä, jos sitä joskus uskaltaisi sinne maalimalle lähteä... :)

Kerrankin oli kamera mukana, niin laitetaas tähän loppuun muutama kuva:

Valioluokan nartut



Pöydällä
ja liikkeessä
Helinä ei pahemmin ramppikuumetta potenut

maanantai 7. tammikuuta 2013

Nyt koira saunoo!

"Himmi, lähetkö saunaan?" Ja Himmihän lähtee!





Hilma on löytänyt tämän uuden harrastuksen muutettuamme viime kesänä uuteen kotiin. Entisessä kodissa, joka oli vanha rintamamiestalo, sauna oli kellarikerroksessa, jonne koirat eivät päässet jyrkkien portaiden vuoksi. Nyt koirat pääsevät tutkimaan koko talon ja sauna oli varsin mielenkiintoinen paikka (varsinkin, kun kesällä sinne linnottautui sammakko).

Koirat olivat suuresti hämmästyneitä, kun ensimmäisen kerran lämmitimme saunan ja menimme kuumaan koppiin istumaan. Mustilla uteliaisuus voitti ja tytsyt hyvin varovasti kiipesivät saunan lauteille ja huomasivat, että täähän on loppujen lopuksi ihan kivaa! Amalia on vain vähän laiskempi saunomisen suhteen ja harvemmin suostuu lähtemään mukaan. Tämä on ehkä enemmän kiinni siitä, että Her Royal Highness pitää kantaa alakertaan, mikä on liikaa hänen korkeutensa arvolle. Mutta Himmistä on tullut himosaunoja! Joka ilta koira kipittää perässä alakertaan katsomaan, olisiko sauna lämmin ja pettymys on suuri, kun siellä onkin vain suihku. Ja voi sitä onnea, kun sauna onkin lämmin! Tyttö hyppää ketterästi alalauteille, mistä se on ottanut oman vakiopaikkansa, missä loikoilla ja lipoa vettä löylykauhasta. Hieman välillä vilkuillaan ylälauteille, että kehtaisiko sitä nousta, mutta sitten todetaan taas oma paikka hyväksi. Saunasta koiran saa pois vasta antamalla "pilkun". Sieltä se sitten hitaasti kysyvästi katsoen tulee pois, että "nytkö muka riitti?" Ja seuraavana iltana tarkistetaan taas, onko sauna lämmin. :)