Mäykyt luolaretkellä

Eilen tehtiin Martan kanssa meidän "oman mäykkyseuran" opintoretki Karttulan keinoluolille. Meidän tytöistä vain Amalia oli mukana, kun käpsyjä ei luolahommiin oteta mukaan. Tarkoituksena oli kokeilla, miten koirat toimisivat vieraassa ympäristössä vieraalla ketulla ihan mahdollisia kokeitakin ajatellen. Paikassa, jossa normaalisti ollaan treenattu, Amalia aloittaa huutamisen, kun takakontti aukeaa ja nyt hiukka jänskätti, mitä tuleman pitää.

Perillä koirat tutkivat innoissaan paikkoja ja kun Amalia haistoi ketun, kierrokset nousivat sekunnissa nollasta sataan. Omaa vuoroa odotellessa koira kävi taas niin kierroksilla, että pilli vinkui ja piti nostaa koira jäähylle, ettei kaikki virta mene pelkkään höyryämiseen. Oman vuoron tullessa koira meni taas vauhdilla ahdingon läpi, mutta jäi haistelemaan ahdingon jälkeiseen kaksoispesään. Ihan sama oli edellisissä treeneissä. Mitähän ihmettä se touhuaa nyt..? Noh, mutta kuitenkin suht' nopeasti matka jatkui hakupesälle kettua haukkumaan. Tästä kettu päästettiin eteenpäin ja koira perään. Koira haki ketun hyvin oikeasta pesästä ja jäi haukkumaan. Eteneminen ei ollut yhtä nopeaa, kuin tutussa luolastossa, mutta ei mitenkään hidastakaan. Hyvin jaksoi haukkua kettua ja jonkin aikaa työskenneltyä alettiin ottaa koiraa pois, mutta rutjake peruutti karkuun luolastoon ja taas alkoi luolakoiranmetsästys. Lopulta saatiin koira kiinni ja jäähylle. Sain kuulla koiran työskentelyn olevan B-C asteen rajalla ja kylläpä lämmitti omistajan mieltä, kun kuuli koiran olevan luonnonlahjakkuus! Kuulemma harva koira yhtä vähillä treeneillä toimii niin hyvin! Muutenkin saatiin hyviä neuvoja treenaamiseen, jos halutaan kokeisiin tähdätä. Ja ehkä niihin nyt sitten pitää tähdätä, kun kerta tuommoinen luonnonlahjakkuus on käsissä!

Täällä on muuten kettu jossain!

Häirikkö

Meillä asuu pieni häirikkö. Häirikkö roikkuu kiinni lahkeissa, muksun vaipassa, vetää kaiteelta alas pyyhkeet, romeltaa tv-tason välissä, ottaa kohteekseen kaiken, mikä sattuu sillä hetkellä nenän eteen osumaan. Ja hyvin usein se on vielä jotain kiellettyä. Häirikkö pörrää myös paarman lailla mäykkyjen ympärillä juosten täyttä laukkaa ja tehden pieniä yllätyshyökkäyksiä. Kun mäykkyjen kärsivällisyys loppuu ja ne komentavat, häirikkö päästää marttyyrikiljaisun, mutta huomattuaan, että eihän se edes osunut, pieni paarma jatkaa pörräämistään, yleensä vielä kahta kauheammalla vimmalla.

Häirikön virtaa on pyritty purkamaan vierailemalla eri paikoissa. Tintin lemmikistä käytiin hakemassa hieman tarvikkeita, kun emäntä oli unohtanut, että nythän meillä alkaa turkinhoito, ja samalla ihmeteltiin kaupan hulinaa. Sattuikin juuri jonkinasteinen ruuhka, joka aikalailla jänskätti pientä podengoa, mutta kuitenkin maltettiin asettua mutustamaan jäniksenkorvaa. Toisena päivänä haettiin Sohvin valinnasta ruokaa mäykyille ja taas oltiin jännässä paikassa. Varmaan aamuisesta ajankohdasta johtuen olimme ainoita asiakkaita ja tytsy oli paljon rohkeampi, edes takahuoneesta kuuluva labbisten haukku ei hirveästi jännittänyt, pikkuisen kuitenkin. Maailma avartui myös pikapyörähdyksellä möksälle, jossa ei hirveästi päästy ulkoilemaan kiitos vesisateen, mutta mökin sisuksia tutkittiin senkin edestä. Niin paljon uuvutti mökin tutkailu, että pieni podengo nukkui onnensa ohi, nimittäin grillauksen. No ehkä seuraavalla kerralla.

Viikolla käytiin rälläämässä myös Mintun kanssa. Tällä parivaljakolla menee kyllä hyvin leikit yksiin ja Minttu antoi sisällä Kertun vielä syödä omia luitaan! Kohtelias koiruus! Kotimatkalla  pysähdyttiin vielä moikkaamaan pikaisesti paria lagottoneitosta. Oli muuten aika väsy podengo illalla! -Mäykyt kiittivät ;)

Ja mistä tietää, että Kerttu on kasvanut? - No se ei mahdu enää koiraportin läpi! :D

Niin oli meno kovaa, että hyvä jos tassut maahan osuivat!

Pikkusen nuo isot kaverit jänskättivät ensin...

mutta kyllä niiden kanssa pystyi sitten jo kimpassa haistelemaan hajuja.

Mäykkyjutut meinaavat jäädä nyt hiukka sivuosaan, kun pennun kanssa telutaan, mutta kyllä niidenkin kanssa touhutaan! Treenirintamalla ei nyt oikeastaan mitään uutta. Tiistain treeneissä Hilma oli taas loistava radalla, mutta juuri, kun ehdin hehkuttaa keppien edistymistä tuntuu, että ollaan otettu taas takapakkia. En tiedä, oliko kierrokset taas niin korkealla, ettei pystynyt tekemään mitään keskittymistä vaativaa, mutta ei taas koira älynnyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Huoh... Perjantaina käytiin Mintun kanssa treenaamassa ja taas pieni radanpätkä meni vauhdilla, pienet pyöritykset onnistuivat, mutta ne kepit oli taas yhtä sanonko mitä. Sain viritettyä kepit takapihalle, niin pitänee nyt varmaan alkaa lähes päivittäin treenaamaan pikkupätkä niitä, jos se joskus vielä älyäisi, mikä siinä on kupletin juoni.


Amalian kanssa on yritetty vahvistaa niitä tokon alokasluokan liikkeitä. Erityisesti nyt ollaan pysähtymistä ja paikallaanoloa yritetty treenata. Pitäisi alkaa Allunkin kanssa ottaa päivittäin pikkupätkiä, jos meinasi liikkeet saada haltuun ja koiran vielä joskus kokeeseen. Tulee muutenkin varmaan vanhin tokokokeissa ikinä startannut.. :D

Voihan pa...hkura!

Jo jokin aika sitten huomasin Neppiksellä rintakehässä pienen patin nisän vieressä. Silloin kuitenkin rauhoittelin itseäni, että kyseessä täytyy olla pieni rasvapatti, kun ei se oikein ole missään kiinni. Minulle kun on eläinlääkäri sanonut, että älä huolehdi niin paljon, rahat säästyy, joten hillitsin normaalisti hysteerisen käyttäytymiseni ja annoin patin olla kuitenkin sitä sivusilmällä seuraten. Nyt sitten huomasimme, että patti on saanut pari kaveria muodostaen pahkuran nisän viereen. Nyt en voinut antaa asian enää olla, joten kiikutin Neppiksen torstaina eläinlääkärille, joka vahvisti epäilykseni tosiksi: kyseessä on maitorauhaskasvain. Tottakai Neppiksellä on juuri juoksut, että ei pääse vielä muutamaan viikkoon leikkaamaan. Onneksi pahkura on kuitenkin vielä pieni, niin tulevaisuus näyttää hyvältä. Jos pahkura olisi yli 3 cm, niin ennuste olisi kuulemma huonompi. Siispä nyt kuumeisesti odotetaan, että Neppis pääsee hoitoon. Leikkauksessa poistetaan pahkura ympäröivine ihoineen ja samalla poistetaan kohtu, että riski uusiutumisesta pienenee. Tuo ei haittaa lainkaan, kun eihän Neppis halostukoira ole. Ja vaikka olisikin, niin kyllä se Neppiksen terveys menisi edelle. Nyt sitten tulee taas Neppikselle määrittelemättömän pituinen treenitauko. Ja mitä minä tästä opin -kannattaa ennemmin katsoa kuin katua, eli tulen taas olemaan normaali hysteerinen itseni, jos jotain koirilla epäilen -ellen tämän jälkeen jopa pahempi! ;)


No sitten vähän iloisempia juttuja. Käytiin tänään (tai itseasiassa eilisen puolella) Mintun kanssa hallilla vähän treenailemassa. Hilmalla kulkee nyt lujaa! Se malttaa keskittyä tekemiseen ja pinkoo innolla radat läpi. Keinu alkaa olla meillä valmis. Siinä edistyttiin melko nopeasti, kun ei ollut liikkeestä moksiskaan, niin laajensin vain keinun liikerataa parilla kerralla ja päästiinkin tekemään koko keinu tuosta vaan. Onhan se semmoinen rämäpää, etten toisaalta ole yllättynyt. Nyt sitten otettiin keinua yksittäisten hyppyjen kanssa ja hyvin sujuu. Kepeillä nyt on tapahtunut jonkinnäköistä edistymistä. Tänään laitoin puolikkaisiin keppeihin ohjurit ja otin käyttöön tiistain treeneissä saamani neuvon, että jokaisen keppivälin kohdalla sanon käskyn, eli koira yhdistää sen pujotteluliikeeseen. Tämä alkoi toimia! Purin osan ohjureista ja edelleen sujui. Kylläpä helpotti itseä, kun edistymistä alkoi tapahtua kepeillä Hilmankin kanssa! Nyt kun vielä saisi sen hyppäämään pituuden JOKA kerta, eikä vain silloin, kun sattuu huvittamaan -silloin kun ei huvita, niin kävelee yli. Muutenpa alkais näyttää aika hyvältä.

Kerttu oli mukana hallilla hengailemassa ja enää ei jännittänyt yhtä paljon kuin tiistaina, olihan siellä huippu Minttu-kaveri! Innolla tytsy tutkiskeli paikkoja ja katseli, mitä se Minttu touhusi. Kokeiltiin tehdä putkikin ja pari kertaa päästiinkin putken läpi. Putki onkin aika tuttu kotoa, kun Kerttu tykkää rällätä meidän pikkuemännän ryömimistunnelissa. Nyt sitten odotellaan, josko talvella olisi pentuagilitykurssia tarjolla!

Kyllä touhuaminen ramasee!

Kerttu saa kavereita

Pienen podengon maailmankuvaa on heti alkumetreistä alettu avartaa, että tyttönen saisi mahdollisimman paljon kivoja kokemuksia erilaisista paikoista, ihmisistä ja koiruuksista. Olemmekin vajaan viikon aikana ehtineet tutustua moniin kivoihin kavereihin.

Heti viikonloppuna meillä oli valmistujaiset ja veimme Kertun siksi aikaa hoitoon appivanhempien luokse. Hieman oli tytsy ihmeissään taas uudesta paikasta, mutta kun siinä ennen juhlia ehdittiin kimpassa paikkoja tutkia, niin tyttönen jäi reippaana leikkimään appiukon kanssa meidän lähtiessä kakkukahveille. Pitkään emme malttaneet juhlissa viipyä, kun mietimme, miten se tyttönen pärjää, mutta erittäin hyvin oli hoitoaika mennyt. Kerttu oli reippaana leikkinyt, tutkinut paikkoja ja ulkoillut appiukon kanssa. Suuri ihmetys oli pienelle podengolle, kun vähän ennen kotiinlähtöä appi kaivoi pakkasesta hirven sorkan! Sorkka lähestyttiin ensin hyvin varovasti, mutta uteliaisuus otti vallan ja sorkkaa alettiin tutkia intensiivisesti, hieman maisteltiinkin. Ihan ei Kerttu siitä matkaevästä saanut, mutta vähän isompana pääsee varmaankin tekemään enemmänkin tuttavuutta.

Jännän äärellä..

Tiistaina pyörähdettiin tutustumassa minun mummiini. Kerrostalon hissi oli taas hieman jännä paikka. Korvat höröllä tytsy kuulosteli hissin liikkeitä. Perillä taas tutkiskeltiin paikkoja ja tutustuttiin ihmisiin. Nyt vaan tyttö ei jaksanut pitkään riekkua, kun aamu oli niin tiiviisti jo kotona rällätty, joten valtaosa vierailusta kulua nokosilla olkkarin pöydän alla.

Illalla Kerttu pääsi Hilman mukaan treeneihin tutustumaan tulevaan treenipaikkaan. Hilman kanssa paikkoja tutkittiin reippaasti, mutta yksin ollessa hieman hirvitti. Osittain luulen sen myös johtuneen Hilman perus-*päästäkääminutnythetiäkkiäpoistäältäboksista*-huudosta. Hengailtiin vaan ensin pihalla ja sitten sisällä hallissa, missä olikin rauhallista, mutta kuitenkin radalla haukkuva koira vähän jänskätti. Hilman vuoron ajaksi mentiin boksiin rauhoittumaan ja sitten vielä pieneksi hetkeksi hallia tutkailemaan. Toisella kerralla ei enää niin jänskättänyt ja namit maistuivat, mutta leikkiä ei vielä pystynyt. Reissulla tutustuttiin Freija-shelttiin, joka oli varmaan yhtä hämmästynyt pikku hörökorvasta, kuin hörökorva pörheäturkkisesta kaverista.

Iso edellä ja pieni perässä

Ollaan pyörähdetty myös moikkaamassa Napsu-malamuuttia, joka jänskätti sitten aika paljon. Napsu on varsin vauhdikas tapaus, mutta osaa käyttäytyä pienten koirien kanssa, pienen pennun kohdalla norsu malttoi hienosti käydä maahan makaamaan, joten Kerttukin uskalsi jo mennä hieman tutustumaan. Tuskin tämä parivaljakko koskaan pääsee vapaana keskenään kirmaamaan, mutta hyvää harjoitusta isommista koirista.

Napsu tekee tuttavuutta

Napsu etsii mäykkyjä

"Mummolassa" koluttiin myös nurkat -ja kaapit

Samalla reissulla moikattiin myös naapurissa asuvat Samppa ja Eevertti. Ajattelin pentujen tulevan hyvin juttuun ja niinhän porukka pistikin leikiksi tehtyään hetken tuttavuutta. Tästäpä löytyikin Kertulle loistavia rälläyskavereita, kun noista mäykyistä ei ainakaan vielä kovin paljon iloa tuolla saralla ole ollut.

Jotain jännää löytyi..

Rallia!

Tänään käytiin vielä moikkaamassa Minttua ja taas meni leikit loistavasti yksiin! Kerttu tutki paikat ja moikkasi ihmiset ihan kuin olisi ollut siellä ennenkin. Harmittavasti ei päästy ulos rälläämään sateen vuoksi, mutta hyvinhän nuo leikit sisälläkin onnistuivat. Reipas pieni podengo on saanut jo nyt monta uutta ystävää ja maailma sen kun vaan avartuu! :)

 

(Ja korkealaatuisista kuvista saa kiittää emäntää, joka ei ikinä muista ottaa kunnon kameraa mukaan.. ;) )


Kotona meillä on muuten jokaisella koiralla oma punkka, mutta Kertusta kaikkein paras nukkumapaikka oli lapasen päällä...

Podengo tuli taloon!

Eilen se hartaasti odotettu päivä koitti! Kerttu haettiin kotiin! Vaikka minä olen monet kerrat vannonut, että en enää ikinä lähde päiväseltään käymään 200 kilometria kauempana, niin taas minä vaan löysin itteni autosta matkalla Veikkolaan. Noh, olihan nyt erinomainen syy moiselle reissulle ja kun lähiaikoina oli tiedossa pari muuttujaa, niin pakko oli hyödyntää tilaisuus, kun oli matkalle ajokaveri tarjolla.

Saavuttiin Veikkolaan ja tyttönen löytyi päiväunilta! Silmät ristissä siinä meitä ihmeteltiin ja jatkettiin unia kaverin kainalossa, jonka kanssa oli juuri enrgiat purettu. Siinä sitten suoritettiin "pakolliset kuviot" eli täyteltiin paperit ja kerrattiin hoitohjeet, kun junioripodengot keräsivät voimia. Kaksi vanhempaa podengoneitosta hoitivat sillä välin seurustelun vieraiden kanssa. Siirryttiin ulos kahveilla ja nuorisokin jaksoi nousta heilumaan. Ehdinkin jo hieman miettiä, että mitenhän meidän automatka sujuu akut ladanneen pikkupodengon kanssa, mutta onneksi vielä viimeiset rälläykset uuvuttivat pientä sopivasti.

Ihan just heränny...

Kaverin kanssa ladattin akkuja

Kaivuri!

Ja vielä viimeiset seisotuskuvat ennen lähtöä.

Kotimatka ei olisi voinut sujua paremmin. Pihasta lähtiessä piti hieman itkeskellä, että minnekä minua nyt sitten viedään, mutta siinä kun hetken sai istua sylissä ja katsella maisemia mielikin parani. Tytsy siirtyi koppaan nukkumaan ja nukkuikin rauhassa, vaikka aina kun koppaan kurkkasin, niin neiti oli aivan eri asennossa, kuin edellisellä kerralla. Matkalla pysähdyttiin kahvittelemaan, ulkoilemaan ja leikkimään, ja taas matkan jatkuessa uni maistui jännän pysähdyksen jälkeen.

Oltiin melko myöhään kotona ja ensin tutustuttiin uuteen isäntään. Reippaasti tyttö meni vastaan ja sylissäkin maltettiin olla. Seuraavaksi ottettiin mäykyt yksitellen moikkaamaan ja haistelemaan, sekin sujui ongelmitta, joten heitin koko porukan takapihan aitaukseen hetkeksi tekemään vielä paremmin tuttavuutta. Sisällä olikin sitten tytsyllä vaikka mitä jännää! Reippaasti koluttiin nurkkia ja leikittiin. Yökin sujui mallikkaasti. Otin tirriäisen meidän makkariin nukkumaan, kun kuitenkin tuo tustustuminen jäi mäykkyjen kanssa niin lyhyeksi myöhäisestä ajankohdasta johtuen, niin eipähän tarvitse kuulostella, mitä siellä tehdään. Tyttö nukkuikin oikein rauhallisesti yön ilman inisemisiä.

Aamulla meidän pikkuemäntäkin pääsi tutustumaan ja hämmästys olikin suuri, kun pinnasänkyä vasten hyppi jokin pieni punavalkoinen, pystykorvainen jojo. Tytsystä se oli ihan superhauskaa! Pikkuneiti on ollut myös aivan innoissaan Kertusta ja Kerttu pörrää innoissaan tytsyn ympärillä. Jopa vetoleikit lelulla meni kaksikolla sinnepäin, mutta hieman pitää katsoa, ettei nappaa emäntä turhan napakasti kiinni. Päivä on pörrätty ihan vaan kotosalla ja totuttu yhteiseloon. Kyllä täytyy sanoa, että osaa olla reipas pieni podengo! Kerttu häärää mäykkyjen perässä, tutkii innolla joka paikan ja jaksaa leikkiä, vaikka yksikseen, jos ei seuraa ole tarjolla. Jäärät eivät vielä ole hippasista innostuneet, mutta eiköhän nekin pikkuhiljaa lämpeä. Ja ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä muitakin koirakavereita moikaamaan. Tästä se lähtee!

Takapihaa tutkimassa. Huomatkaa Neppiksen "Et viittis avata tota ovea"-katse

Vauhdilla kohti!

Ja ihan pikkuhetki paikallaankin, mutta vain hetki.