Kettu kadokissa

Tänään oli mäykky-yhdistyksen järkkäämät luolatreenit, joten ihan pakkohan sinne oli sitten lähteä Amalian kanssa! Tosin paikalla huomattiin, että mukana oli joukko terriereitä, mutta samapa tuo, kun kerrankin pääsi "valmiiseen pöytään". Kerrankin olin omasta mielestäni ajoissa, jopa viittä vaille, mutta silti olin toiseksi viimeisenä paikalla, joten siinäpä sitten taas odoteltiin. Enpä ollut tajunnutkaan, miten nopeasti tulee muuten viileä nykyisin illalla ja taputin itseäni olalle, kun olin jättänyt takin kotiin. Siinä vuoroa odotellessa yritettiin Martan kanssa etsiä viimeisiä aurinkoisia paikkoja ja lopulta päästiin hommiin!

Jännitin, jääkö koira taas pyörimään kaksoispesään, ja ennen kaikkea, miten se ylipäätään toimisi viimekertaisen treenin jälkeen, kun oli ottanut kosketukset ketusta. Näiden suhteen pelko oli turha. Koira sinkosi taas tuttuun tapaansa ahdingon läpi ja meni suoraan hakupesälle haukkumaan, mutta sen jälkeen tapahtui jotain uutta...se kadotti ketun! Ja joka kerta! Aina aiemmin Amalia on osannut mennä suoraan Ketun perään oikealle pesälle haukkumaan, mutta nyt se oli aina juuri siellä päinvastaisessa pesässä, missä piti. Kolme kertaa kokeiltiin ja vuoroteltiin ketun paikkoja, niin aina se haki ketun sieltä, missä se oli edellisen kerran ollut. En tiedä, vaikuttiko se, että oltiin melkein viimeisiä ja kettu oli kulkenut vähän ajan sisään monta kertaa eri suuntiin. Mutta onhan se aiemminkin ollut viimeisenä ilman ongelmia. Mistähän nyt taas tuulee... No mutta kuitenkin ketun löydyttyä koira haukkui innolla, eikä ollut juuri merkkejä arastelusta. Treenien pitäjä kyllä sanoi, että koira olisi valmis kokeeseen, mutta jotenkin emäntää ei tuo harhailu vakuuttanut... Ehkä me kuitenkin vielä muutamat treenit vedetään, kun tuskin kokeessa on suotavaa etsiä kettua puolet koeajasta...

Mäykyt luolaretkellä

Eilen tehtiin Martan kanssa meidän "oman mäykkyseuran" opintoretki Karttulan keinoluolille. Meidän tytöistä vain Amalia oli mukana, kun käpsyjä ei luolahommiin oteta mukaan. Tarkoituksena oli kokeilla, miten koirat toimisivat vieraassa ympäristössä vieraalla ketulla ihan mahdollisia kokeitakin ajatellen. Paikassa, jossa normaalisti ollaan treenattu, Amalia aloittaa huutamisen, kun takakontti aukeaa ja nyt hiukka jänskätti, mitä tuleman pitää.

Perillä koirat tutkivat innoissaan paikkoja ja kun Amalia haistoi ketun, kierrokset nousivat sekunnissa nollasta sataan. Omaa vuoroa odotellessa koira kävi taas niin kierroksilla, että pilli vinkui ja piti nostaa koira jäähylle, ettei kaikki virta mene pelkkään höyryämiseen. Oman vuoron tullessa koira meni taas vauhdilla ahdingon läpi, mutta jäi haistelemaan ahdingon jälkeiseen kaksoispesään. Ihan sama oli edellisissä treeneissä. Mitähän ihmettä se touhuaa nyt..? Noh, mutta kuitenkin suht' nopeasti matka jatkui hakupesälle kettua haukkumaan. Tästä kettu päästettiin eteenpäin ja koira perään. Koira haki ketun hyvin oikeasta pesästä ja jäi haukkumaan. Eteneminen ei ollut yhtä nopeaa, kuin tutussa luolastossa, mutta ei mitenkään hidastakaan. Hyvin jaksoi haukkua kettua ja jonkin aikaa työskenneltyä alettiin ottaa koiraa pois, mutta rutjake peruutti karkuun luolastoon ja taas alkoi luolakoiranmetsästys. Lopulta saatiin koira kiinni ja jäähylle. Sain kuulla koiran työskentelyn olevan B-C asteen rajalla ja kylläpä lämmitti omistajan mieltä, kun kuuli koiran olevan luonnonlahjakkuus! Kuulemma harva koira yhtä vähillä treeneillä toimii niin hyvin! Muutenkin saatiin hyviä neuvoja treenaamiseen, jos halutaan kokeisiin tähdätä. Ja ehkä niihin nyt sitten pitää tähdätä, kun kerta tuommoinen luonnonlahjakkuus on käsissä!

Täällä on muuten kettu jossain!

Luolia ja tokoa

Tiistaina pidettiin taas Joensuun alueen kapinallisten mäyräkoirien luolatreenit, eli käytiin Martan kanssa treenaamassa. Mukana oli myös Minttu ja muutama muu russeli. Amalia on kyllä syttynyt luolille ihan täysiään! Kun avasin auton takakontin, alkoi huuto. Kun treenijärjestys oli selvä, kävin koiran autosta ja se veti pilli vinkuen kohti luolastoa. Piti jo koira nostaa syliin, ettei ihan henki lopu ja maahan kaivaudu kovin suuret "sanituskuopat". Amalian mielestä varmaan ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen Amalia pääsi hommiin ja suorastaan sinkosi ahdingon läpi ketun perään ja jäi hakupesälle reikäpellin taakse haukkumaan. Siitä vaan sitten kettu eteenpäin ja koira perään ja hyvin haki koira ketun luolastosta ja päätypesän eteen haukkumaan. Viimeksi treenien pitäjä sanoi, että tarvitsisi hieman rohkeutta lisää, kun meni jokseenkin hämilleen ketun pikkuisen "pusun" jälkeen. Mutta nyt, vaikka otti kosketukset ketusta, koira jäi haukkumaan kettua pesän luokse sopivan lähelle, eli ei peruuttanut liian kauas. Eli rohkeuttakin on saatu lisää sitten viime treenien. Otettiin siinä sitten pari kertaa uudestaan ja homma oli niin mieleistä, että kun aloin nostamaan koiraa pois luolasta, se peruuttikin luolastoon karkuun, eikä meinannut antaa kiinni! Siinä sitten hetki harrastettiin luolakoiranmetsästystä. Lopulta saatiin koira pihalle, niin pääsivät muutkin välillä treenaamaan.

Jäätiin ulkopuolelle odottamaan ja koira huusi ja vinkui koko ajan, kun näki muut työn touhussa. Ajateltiin ottaa vielä toinen lyhyt treeni päälle ja taas koira sinkosi ahdingon läpi, mutta sitten tuli ihan hiljaista. Hiljaisuutta kesti tällä kertaa minusta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Siinä jo hieman aloin melkein hätääntyä, että nyt sillä se olkapää petti, kunnes hakupesän luota alkoi haukku kuulua. HUH! Se varmaan nyt jäi sitten haistelemaan muiden hajuja matkalle, kun oli ensimmäisellä kierroksella enimmät vimmat purettu. Lopputreeni sujuikin ihan entiseen malliin. Toivottavasti ei ala jatkaa tuota muiden jälkien haistelua... Nämä treenit kyllä rohkaisivat vielä enemmän selaamaan syksyn koekalenteria. Harmi vaan, kun ainoat lähellä olevat kokeet tulevat meille vähän liian nopeasti ja muut kokeet ovat pitkälti toisella puolen Suomea, mutta kyllä tässä jo neljän mäykyn salaseura suunnittelee pientä koematkailua..


Tänään oli sitten tokon jatkokurssin viimeinen kerta. (Tosin saattaa meillä ensi viikolla olla pikkusen ekstraa..) Hieman nuo minun projektit verottivat treenaamisesta, mutta nyt reissun jälkeen ollaan hieman yritetty kunnostautua ja ajatus onkin, että nyt tosissaan keskityn välillä koirien treenaamiseen, kun ei pitäisi olla mitään erikoista tulossa. Tänään treeneissä tehtiin pysäytyksiä luoksetulossa (vai mikä se virallinen nimi nyt oli). Amalia oli taas ihan sikahyvä! Noita pysäytyksiä ollaan nyt ehkä enemmän treenattu (sekin vähän), niin koira kivasti alkoi heti stopata. Minä olin ihan varma, että Allun luoksetulon vauhti on niin ja näin, mutta yllätyksekseni koira kävi kovilla kierroksilla ja tuli kovaa kohti! Kierrokset olivat niin korkealla, että piti jopa ihan varastaa muutama kerta. Hyvä alku saatiin siis tähänkin.

Treenien lopuksi otettiin rivissä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys sujui jo ilman ylimääräistä hökellystä, mutta paikkamakuu meni tällä kertaa ihan plörinäksi, juuri, kun olin edellisellä kerralla tuntenut edistyvämme siinä. Hieman toisella kentällä oleva pentukurssi häiritsi koirien keskittymistä ja kun sieltä kuului iloinen "tule!", niin melkein kaikki koirat iloisina juoksivat ohjaajiensa luokse. Eli pitääpä treenata häiriöitä. Tämän episodin jälkeen meidän makuusta tuli levotonta. Koira ei meinannut mennä maahan, tai rintakehä juuri ja juuri kosketti maata ja koira pomppasi takas ylös. Huoh... Juuri tätä oltiin alkukurssi hinkattu ja luulin jo, että siinä olisi edistyttty, mutta palataanpa taas taaksepäin. Kaikenkaikkiaan minusta meillä on hyvä alku ja pienellä (välillä vähän isommalla) fiksaamisella alkaa pikkuhiljaa alokasluokan liikkeet olla hallussa. Nyt vaan itseä hieman hirvittää, kun jäädään ilman valvontaa, että miten jatkossa, jos tulee ongelmia joissain liikkeissä, mutta sitten pitää varmaan vaan nykäistä hihasta seuran viisaampia. :)


Ja lopuksi, otan erittäin mielellään vastaan ideoita, miten saadaan mäyräkoira, joka luulee olevansa apina, pysymään poissa keittiönpöydältä. (En usko, että mitkään räminäjutut auttaa, kun on se jo vaikka mitä sieltä niskaansa saanut..) Ja helppo vastauhan olisi, pitämällä kaikki syötäväksi kelpaava pois pöydältä. Ei kait sitä voi koiraltakaan odottaa asioiden muistamista, kun ei emäntäkään muista.. ;)

Treffit ketun ja pikkupoikien kanssa

Kevään mittaan ollaan suunniteltu ja yritetty järkätä tutustumista ja treenaamista keinoluolille Martan kanssa hieman laihoin tuloksin, mutta viimein torstaina soi puhelin, että nyt olisi kettu paikalla! Hieman lyhyellä varoitusajalla sain lastenvahdin sumplittua (kun olin ehtinyt luvata isännän mökille), niin päästiin onneksi treenaamaan!

Aluksi kettu oli boksissa ja koirat kävivät vuoronperään hieman tutustumassa eläjään. Amalia tutustuikin niin innokkaasti, että sai ketulta pienen "pusun". Hieman oli koira hämillään, et mitäs pirua tämä nyt on ja jätti turvaväliä, mutta onneksi tokeni nopeasti ja syttyi ketulle uudestaan. Kun kaikki olivat saaneet haistella kettua, siirryttiin luolille. Hieman jännitin, että mitenköhän tuossa nyt käy, kun on yli vuosi sitten vain kerran siellä käyty, mutta jännitys oli ihan turhaa! Ensiyrittämällä ei menty ahdingosta, mutta kun kerran oli luolastossa käyty taas kettua haistamassa ja tultu ahdinko väärään suuntaan, niin seuraavalla kerralla koira suorastaan syöksyi ahdingon läpi ketun perään! Koira pysähtyi ensimmäisen pesän eteen reikäpellin haukkumaan, josta kettu päästettiin eteenpäin ja koira hetken päästä perään. Hyvin Amalia löysi ketun joka kerta! Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin samalle puolelle ja vielä kerran toiselle puolelle luolastoa ja joka kerta koira meni oikeaan suuntaan, eli se tosiaan osasi seurata riistaa. Treenit menivät niin hyvin, että treenien pitäjä sanoi, että syksymmällä voisi ajatella kokeita. Siispä pitänee treenata hieman useammin, kuin kerran vuodessa..

Ehkä me oltiin vähän turisteja, kun pörrättiin kameroiden kanssa, muttapitihän se näin harvinaislaatuisesta tapahtumasta kuvia saada! :D

Ensin muisteltiin, mille se kettu haisi

Ahdinkoon

Kettu löytyi!

Ja löytyi myös luolaston toisesta päästä!

Sinne se kettu jäi...

Treeneistä kotiuduttuamme meille tulivat vierailulle pikkuiset yorkkipojat Samppa ja Eevertti. Pojat ovat tulossa meille viikonloppuhoitoon, niin pitihän se kulmat tulla tsekkaamaan jo ennakkoon! Hieman olivat poat ensin ihmeissään automatkasta ja uusista hajuista, mutta ei kauaa! Otin ensin koirat yksitellen moikkaamaan poikia etupihalle, josta siirryttiin takapihan aitaukseen, jossa koko porukka saisi juoksennella irti. Pojat vimmasivat ja pinkoivat pitkin pihaa ja tekivät parhaansa, että jäyhät mäykytkin lähtisivät mukaan. Sinnikkyys palkittiin ja jopa meidän iso jäärä Amalia(!) innostui hetkeksi pinkomaan poikien kanssa! Siitä siirryttiin sisätiloihin ja pojat innokkaasti kolusivat talon nurkkia. Illan suureksi huviksi osoittautui meidän pikkuneidin pitkin lattiaa heittämät pyykkipojat! Yorkkipojat keräsivät pyykkipoikia lattialta, leikkivät niillä ja etenkin Eevertissä tuntui olevan järjestelijän vikaa, kun se kantoi pyykkipojat keittiöstä olkkarin lattialle yhteen pinoon. Hassuja poikia! Treffit menivät kokonaisuudessaan todella hyvin, että ehkä me pärjätään. :)

Samppa

Jopa Neppis näyttää isolta yorkkipojan vierellä

Mutta vielä isommilta näyttivät mustat!

Pojat pinkoivat

Ja saivat jopa jäärän mukaan!

Pyykkipojannoutajat

Eevertti organisoija