Juoksukauden päätös

Viime viikonloppuna saatiin meidän ensimmäinen juoksukausi päätökseen. Edellisistä kisoista olikin jo pari kuukautta. Yritetty kyllä on päästä kisaamaan, mutta ensin ei ollut juoksukaveria ja sitten koko kisat jouduttiin perumaan. Alunperin jattelin päättää kauden syyskuun loppuun, mutta onneksi vielä ilmoitin Hailuodon maastoihin, koska syyskuun lopun kisat Helsingissä peruttiin kisapellon huonon kunnon vuoksi.

Kisapäivä meillä oli sunnuntai, joten lähdin jo lauantaina suuntaamaan lähemmä, vaikka alunperin minulla oli taas hullu ajatus ajaa päiväseltään, mutta onneksi tulin järkiini. Alkoi jo menomatkalla tuntua, että ehkä sitä 10 vuotta sitten 1000 km meni helposti yhteen päivään, mutta nyt tuo rapiat 400 km suuntaansa oli ihan riittävästi yhdelle päivälle. Hailuotoon en enää saanut fiksua majoitusta itselleni (muutamaa päivää aikaisemmin kun aloin etsiä...), joten varasin huoneen Kempeleen Moottorimajasta. Illalla, kun saavuin perille, niin hetken jo mietin, mihin olin oikein huoneen varannut. Pimeässä syysillassa metsän laidassa oleva hämärä rakennus ei ehkä ihan ihan ollut edukseen, mutta rohkeasti astuin sisään. Rakennus oli selkeästi vanha, mutta vastaanotto oli todella ystävällinen ja huone siisti. Kylppäri ei tosin ollut mikään tilaihme, tai toisaalta oli se ihme saada siihen tilaan kylppäri. Mukava yllätys oli, että huoneessa oli jääkaappi, mikro ja kahvinkeitin. Kunpa vaan olisi älynnyt lukea huonekuvauksen paremmin, niin olisi saattanut älytä ottaa jopa kahvinporot mukaan.. Aamupalankin olisi voinut erikseen tilata, mutta kun en sitä osaa syödä, niin jäi kokeilematta. Vieressä oli Shell ja muutaman kilometrin päässä ABC, joten palastakin oli helposti saatavilla. Minusta oli kyllä ihan hyvä hinta-laatusuhde!

Pimeässä syysillassa ei ehkä niin houkutteleva...

...mutta siisti kuitenkin sisältä

Olimme koirien kanssa hyvissä ajoin illalla perillä, joten pitkän ajomatkan päälle teki hyvää tehdä kunnon lenkki! Ja piti ihan Kempeleelle asti lähteä, että näin varmaan ensimmäistä kertaa luonnossa ketun, tai en nyt ainakaan ihan heti muista nähneeni. Siellä se jolkotteli muutaman metrin päässä kävely- ja autotien yli ja jäi tien tien reunaan katselemaan, että lähtisköhän sittenkin takaisin. Ajattelin vaan mielessäni, että elä ny helevetissä tänne tule! Sinne se sitten lopulta hävisi metsikköön. Ja mitä tekivät luolakoirat? No eivät tajunneet yhtään mitään! Siinä mentiin niin pää puskassa häntä vipottaen uusia hajuja nuuhkien, että ei ketusta huomattu hännäntupsuakaan. Kohdassa, jossa kettu oli mennyt tien yli häntä vipotti hieman normaalia rivakammin, mutta ei saanut aikaan sellaista huutoa, mitä vähän odotin.

Aamulla katkonaisesti nukutun yön jälkeen (kun en vieraassa paikassa osaa nukkua ja siihen ei ainakaan auttanut jokaista rapsahdusta yskinyt skitsofreenikko-Neppis), pakkasin porukan autoon ja suuntasin ensimmäisenä Apsille hakemaan kahvia, mistä matka jaykui kohti lauttaa. Minun täytyi ilmoittautua ennen klo 10.30 kisapaikalla, mutta koska minua oli peloteltu, että lautalle ei välttämättä aina mahdu, niin olin jo klo 7.30 lautalla, missä oli kourallinen autoja. Ehkä sitten olisi myöhemmälläkin kyydillä kerennyt.. No mutta ainakin pääsi ihailemaan auringonnousua merenrantaan! Ihan äsken en olekaan ollut siihen aikaan pihalla, että olisin tätä ollut todistamassa. Hailuodon saaren läpi kisapaikalle Marjaniemeen ajoi noin puolessa tunnissa ja ilmoittautumisen jälkeen alkoikin sitten odottelu. Hyvin ehti käydä kuvailemassa ja kiertelemässä lähistöllä. Kaunis paikka!

Lauttamatka aamulla

Pönötystä laiturilla

Pönötystä majakalla

Viimein sitten päivän viimeisessä parissa tuli meidän vuoro. Kepa ei taas meinannut nahoissaan kestää ja yritti repiä itseään liikkeelle. Oli täysi työ yrittää pitää eto koira kiinni lähtökäskyyn asti! Käskyn kajahtaessa lähti tykittämään täysiä, mutta sitten kävi jotain. Koira jäi noin juoksun puolivälissä räpeltämään koppaa. Hoin itseskseni lähtöpaikalla "jatkajatkajatkajatka". Ja Kepahan jatkoi ja juoksi juoksukaverin kiinni. Mutta pysähdyksestä olisi tulossa selkeä pisteiden menetys. Alkujuoksun pisteet 205 ja pääsimme kuitenkin finaaliin. Finaalijuoksussa oltiin lähdössä taas hullunkiilto silmissä, mutta minusta juoksi jotenkin varovaisemmin, kuitenkin hyvin viehettä seuraten. Sitten, muutama metri ennen maalia, taas stoppi räpeltämään koppaa. Ei ollut todellista... Kuitenkin vielä otti ne muutaman askeleet siihen vieheelle, mutta stoppi on kuitenkin stoppi. Palkintojenjaossa selvisi loppupisteet 427 ja sijoitus kolmas. Ei kyllä huonot pisteet kahdella pysähdyksellä, mutta mitäpä olisi ollut ilman pysähdystä.. Mutta turha harmitella, parempi näin, kuin että olisi keskeyttänyt kokonaan, kuten Mustialassa.

Finaalijuoksun jälkeen kuulin juoksua seuranneelta, että koppa oli juuri ennen maalia töksähtänyt hiekkaan. Samoin kuulin hetken päästä tuomarilta, että alkuerän pysähdys oli myös johtunut kopan töksähtämisestä. Tämä toisaalta selitti hyvin paljon; Hyvinkään kuperkeikka ja ehkä Mustialan keskeytyskin. Meillä on ollut vaikeuksia löytää sopivaa koppaa ja tämänhetkinen on ehkä hieman liian pitkä kuono-osastaan, eli matalalla koiralla ottaa herkemmin kiinni maastoon. Täällä se näkyi nyt vain selvemmin, kun töksähdyksen jälkeen oli suu täynnä hiekkaa, mitä piti ravistella pois, pellolla ei koppaan tartu niinkään ylimääräistä. Nyt on kyllä pakko teettää se mittatilauskoppa, vaikka se vähän enemmän maksaakin. Kuten tuomarikin sen sanoi: "harmi, kun innokkaan juoksijan hyvä juoksu menee pilalle kopan vuoksi".

Itse kisapaikka oli kyllä hieno!

Kisatoimisto oli siis majakan luona Marjaniemessä ja  kisarata Sumpussa vähän matkan päässä.

"Milloin on minun vuoro???"

Lähdimme kotimatkalle tarkoituksena ehtiä klo 19 lauttaan ja oltiinkin rannassa ennen puolta, mutta jono oli jo hurja. Laskeskelin, että jes, taidetaan just mahtua, mutta sitten alkoi valua etuajo-oikeutettujen kaistalle porukkaa jonon ohi. Toooosi kiva. Ei se auttanut kuin katsoa jonossa, miten puomit menevät kiinni muutamaa autoa ennen meitä. Noh, onneksi rannassa oli pieni kahvila ja ehtipä koiria vielä käyttää hyvin ennen pitkää ajomatkaa. Ja jos aamulla aurinko nousi lauttamatkalla, niin nyt se laski lauttaa odotellessa. Lopulta noin varttia vaille yhdeksän olin viimein Oulunsalon puolella ja alkoi ankein osuus, ajaminen. Ajoin Kuopion kautta tänne Joensuun kulmille ja täytyy sanoa, että tuolla matkalla ei hirveästi huoltsikoita löydy, ainakaan myöhään aukiolevia. Onneksi ehdin yhdelle Apsille ennen puoltayötä ja sain kahvia ja Batterya. Noin Iisalmen jälkeen ei tainnutkaan sitten olla mikään auki. Vedin yksikseni taukojumppaa pysähdyspaikalla, että saisin kropan heräteltyä. Ajattelin vain, että jospa sitä seuraavan kerran ottais huoneen ihan toiseksikin yöksi.. Lopulta hieman ennen kahta olin kotipihassa ja siitä vain mahdollisimman nopeasti iltahommien kautta sänkyyn . Vaikka yritin hiipiä kuin intiaani, poika havahtui tulooni ja koska äiti oli ollut jopa yli vuorokauden pois, niin olisihan sitä pitänyt päästä leikkimään. Äitiä ei vaan hirveästi leikittänyt kolmen jälkeen yöllä. Äitiä ei myöskään hirveästi hymyilyttänyt lasten herätessä ensin ennen seitsemää ja sitten (onneksi) kahdeksan maita. Nyt muutama päivä reissusta alkaa olla kroppa jo viimein elpynyt. Nähtävästi kroppa yrittää vihjata, etten ole enää 18-kesäinen.. Mutta emme anna sen hidastaa, vaan aletaan suunnitella jo pikkuhiljaa ensi vuoden kujeita! :)

Heipähei kausi 2015!

Yritetääs tässä lähiaikoina päivitellä myös muut kuulumiset.. :)