Pipomaniaa

Minä oon varmaan vähän outo, kun minä vaan aina ostelen kivannäköisiä kankaita ilman, että minulla on minkäännäköstä suunnitelmaa mitä tehdä. Tai saattaa jokin idea ollakin, mutta se innostus lakkaa viimeistään kaavojen piirtämiseen, kuten koirien sadetakit, joihin kankaat on odottanut kaapissa viime syksystä.

Odotusaikana ostelin kankaita taka-ajatuksena, että tekisin muksulle vaatteita. Noh, kankaat saivat olla ihan rauhassa useamman kuukauden, kunnes lauantaina iski ihan karmea tekemisenvimma! Kaavojen piirtäminen, siirtäminen kankaalle jne. tuntui taas kovin vastenmieliseltä, joten mietin, että semmoisen trikoopiponhan saisi varmaan nopsasti tehtyä ja ilman kaavoja. Löysin netistä parikin ohjetta, mutta ne eivät olleet sellaisia kuin haluaisin, joten pienessä päässäni pyörittelin ohjetta ja suhrasin lauantai-illan ratoksi pari mallikappaletta, kunnes sain aikaan siedettävän näköisen mallin.

Sunnuntaina pääsin kunnolla vauhtin ja pilkoin lähes kaikki kangaspalat, jotka pipoiksi käyvät (myös äidin kaapista löytyneen, 80-90-luvujen taitteesta jääneen, sanoisinko retron, kankaan), pipopalasiksi ja aloin ommella. Pikkuneidin päikkäreiden aikaan syntyi kaikenkaikkiaan 20 päänlämmitintä. Ihme kyllä meikäläisen kärsivällisyys riitti moiseen sarjatuotantoon, varmaan johtui tekemisen nopeudesta. Jopa tuo sangen retrohenkinen kangas muuntautui ihan siedettävän näköiseksi pipoksi. Näistä muutaman jakelin lähipiiriin ja loput laitan postissa Etelä-Suomeen joulumyyjäisiin kodittomien koirien hyväksi, jos vaikka niillä saisi muutaman euron heille kerättyä.

Sunnuntai-iltana löysin itseni googlettamasta netin kangaskauppoja, ja etsimästä erilaisia kivanvärisiä ja -kuvioisia kankaita. Taisi pipohöperyys iskeä! :D

Postiin lähtevät pipot :)