Tokomäykky!

Mäykkyjen tokoliikkeet? ;)

Elen se sitten alkoi, odotettu tokokurssi! Tai alkoihan se teoriakerralla jo viikko sitten, mutta eilen päästiin tositoimiin! Innolla olimme pitkin viikkoa treenanneet teoriakerralta kotiläksyksi saatuja liikkeitä, siinä sivussa tuli Amalian lisäksi reeniä pikkulikoillekin.

Ensimmäinen kotiläksy oli perusasennon opettelu. Hieman tuntui, että olin taas perä edellä mennyt puuhun, kun olin jo aiemmin opettanut koiran "vanhanaikaisesti" kiertämään selän takaa vierelle. Okei, hyvä pohjahan se jo oli ja äkkiä sai hyvän perusasennon vahvistettua, mutta tämä sitten kostautui siinä, että koira ei ollenkaan älynnyt pysyä jalan vieressä, jos itse liikuin vähänkin ja joka kerta sivulletulo korjattiin kiertämällä. Tähän liittyen myös peräpään käyttö oli aivan olematonta. Nyt sitten pähkään, aloitanko puhtaalta pöydältä, tavallaan ihan uutena liikkeenä "perän heittämisen" siihen sivulle, vai vieläkö mennään vanhalla. Ehkä kuitenkin kokeilen vielä, jos sen peräpään saisi mukaan, niin ei tarvitsisi ihan alusta aloittaa..

Toinen kotiläksy oli makuun vahvistaminen ja sehän vahvistui! Jopa niin hyvin, että oli käsky mikä hyvänsä, niin koira oli ensimmäisenä maassa. Tosin treeneissä tämä ei näkynyt, ei todellakaan. Koiran rintakehä hipaisi maata ja samantien oltiin ylhäällä. Jälkeenpäin luulen hoksanneeni mistä kiikasti, eli kotona palkkasin koiran edestä, enkä perusasennosta sivulta, joten korjataanpa taas ohjaajan virheitä.

Teoriakerralla vielä sanottiin, että koiralle voisi ostaa noutokapulan ja tottakai se piti heti käydä ostamassa. Kotona Amalia ei suostunut edes ottamaan sitä suuhun. Ei, meillä pelattiin sillä! Käpälillä heiteltiin kapulaa ympäriinsä ja oltiin sen näkösiä, että mistä rei'ästä se nami tulee pihalle. Liikaa älypelejä? :D Toinen kurssilainen kertoi, miten hänen koiransa oli ottanut kapulan suoraan suuhun ja kannellut sitä ympäriinsä. Hieman kade.... Me lähdettiin siitä, että koira osoitti edes hiukka mielenkiintoa kapulaa kohtaan. Siitä siihen, että koira kokeili sitä kulmahampailla. Lopulta sen pystyi ottamaan kokonaan suuhun ja nyt ollaan siinä menossa, että kapula otetaan jo kunnolla oikein suuhun. Ehkä siitä vielä noutava mäyräkoira tulee!

Treenien lopuksi saatiin taas kotiläksyä ja innolla odotan, että päästään kunnolla treenaamaan, kun kotiudutaan! Koira on vähintäänkin yhtä innoissaan tokoilusta, kuin ohjaaja. Meidän Amalia on jopa höselö! Ehkä siitä vielä tokokoira saadaan! :)