Ällömärkää! sanoi mäyräkoira

Pari viime viikkoa kelit ovat olleet loistavat! Aurinko on paistanut päivittäin, useasti pilvettömältä taivaalta. Olemmekin nautiskelleet kevätauringosta lenkeillä täällä vaaramaisemissa. Tällä viikolla kevätauringon vaikutus on jo selkeästi havaittavissa ja lumet ovat alkaneet sulaa teiltä muodostaen märkiä ja märempiä taipaleita.

Kaksi kolmesta tappijalasta poukkoilevat kuin vauhkot gasellit noiden suurten missisippien ympärillä aiheuttaen välillä hihnanjatkeelle lähes hermojen menetyksen. Pikkuvarvaskaan ei saisi kastua! Olenkin monesti todennut meidän suurille metsästäjille, että sitä peuraa pitäisi varmaan pystyä ajamaan kelissä kuin kelissä.. No onhan se tietysti ällöä, kun maavara on niin pieni, niin massuhan siinä myös kastuu. Ei olis minustakaan niin hirmu kiva..Onneksi tiet ovat myös nopesti alkaneet kuivua, ja toivotaan, että tämä paikottainen märkyys menisi nopeasti ohi! Toivotaan myös, että kesäkin on yhtä aurinkoinen!

Vaaramaisema matkan varrelta

Pari viikkoa sitten Neppiksen rokotusten yhteydessä teetin samalla vauhdilla Amalialle terveystarkastuksen. Oli aika vauhdikas reissu, kun kolmen koiran ja muksun kanssa pakkauduttiin eläinlääkärin vastaanotolle. Onneksi päästiin samantien valtaamaan hoitohuone, jossa pystyin laskemaan koirat irti enimpien hihnojen sotkeutumisten estämiseksi. Eläinlääkärin annettua koirille nameja Hilma tapitti ellin perässä koko ajan tai vaihtoehtoisesti nuohosi kaikki nurkat herkkuja etsiessään. Neppikselle pikaisesti piikki peppuun ja sitten Amalia pöydälle.

Sitä on itse alkanut tulla niin vainoharhaiseksi koiran sairastelujen jälkeen, niin terveenä ollessakin pitää testata, että onhan koira kunnossa! Toisaalta muutama vuosi sitten sattuneella kyyn puremalla voi olla kauaskantoisempiakin seurauksia, joten mielelläni tarkistutan veriarvot, kun ne on viimeksi katsottu 1,5 vuotta sitten haimatulehduksen yhteydessä. Ja alkaahan tuo lähestyä uhkaavasti veteraani-ikääkin. (Onpas aika mennyt nopesti, vähän liiankin..) Päällisin puolin kaikki oli kunnossa ja koira varmaan ensimmäistä kertaa ihannepainossaankin. Verikokeen tulokset lupasin soittaa maanantaina, mutta enhän minä tietenkään muistanut. Muistin ne vasta viikon päästä, mutta ajattelin, että olisi sieltä varmasti soitettu, jos niissä jotain hälyttävää olisi ollut. Ja eihän niissä ollutkaan mitään. Arvot olivat todella hyvät, paikoin jopa erinomaiset! Todella hyviä uutisia ja toivotaan, että erinomaisina ne pysyvätkin! *koputtaa puuta*