Amalian loukkaantuminen viime kesän lopulla otti päähän. Voi että, miten se osasikaan ottaa päähän! Melkolailla kisavalmis, jolla pari (ei niin onnistunutta) starttia alla. Kevät meni ensin poskelleen, kun koira poti kennelyskää, ja sitten minä en enää mahani kanssa kyennyt säpäkästi liikkumaan, mutta ajatus oli, että syksyllä jatkettaisi sitten tosissaan, vaan eipä sitten jatkettukaan. Vähällä oli, että jätin treenipaikat ottamatta myös meidän pikkulikoille, kun ei silloin oikein huvittanut, "ihan vaan koirien iloksi" treenailla. Mutta täytyypä nyt sanoa, että hyvä, että otin!
Kuten olen jo aiemmin hehkuttanut, Neppis on löytänyt ihan uuden vaihteen silmään agilityssa! Se on petrannut viikko toisensa jälkeen ja viime treeneissä tehtiin niisto-persjättöjä (vaimitänenytoli) ja nekin onnistui, kun ohjaaja vain tajusi olla heiluttamatta käsiään joka suuntaan. Eli koira kyllä osaa, kun ohjaajakin osaisi olla höseltämättä. Neppiksen edistymisen innoittamana ollaan siis alettu todella opettelemaan niitä keppejä ja keinua, koska muut esteet onnistuu, niin nyt täytyy saada ne viimeisetkin esteet haltuun.
Keppejä treenattiin ensin verkkojen kanssa, mikä näytti jo todella lupaavalta ja saatiinkin verkkoja ottaa pois, mutta sitten tapahtui taantumista. Koira ei enää ymmärtänytkään, mitä siellä lopussa piti tehdä. Useamman kerran palattiin alkuun, eli laitettiin verkot kokonaan ja yritettiin sitten hieman purkaa, mutta ohjureistakin huolimatta ei enää pieni blondi älynnyt mikä oli kupletin juoni. Minä luultavasti tein taas jotain ihmeellistä, mitä en nyt vaan itse keksi. Niinpä heitin verkot mäkeen ja siirryttiin opettelemaan keppejä siten, että vedän koiran namin kanssa keppien välistä. Amalian kanssa opeteltiin kepit aikanaan samoin, mutta silloin tuntui, että koira oli ihan namissa kiinni, eikä se oikein bonjannut, mitä oikeastaan siinä kepeillä tehtiin. (Myöhemmin kepit kyllä menivät ilman käsiohjausta.) Tätä hieman pelkäsin Neppiksenkin kanssa, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Alkuunhan se oli sitä namin perässä höseltämistä, mutta pikkuhiljaa olen saanut käden liikettä pienennettyä ja käännettyä oman rintamasuunnan menosuuntaan, eli ihan lupaavalta vaikuttaisi muutaman kerran jälkeen. Luultavasti verkkojen kanssa treenaamisesta oli se hyöty, että koiralle kehittyi rytmi keppien suorittamiseen. Nyt yritän kuumeisesti miettiä mihin omat kepit tuli viime kesänä laitettua, että saataisi omassa pihassakin treenattua.
Toinen estepuute on keinu, jota on myös harjoiteltu. Ollaan treenattu ylösjuoksuja ja liikettä, jotka ovat menneet yllättävät hyvin. Ensin olin ihan varma, että Neppis saa vähintään slaagin keinun liikkeestä, mutta yllättäen reagoi todella vähän liikkeeseen tai keinun paukahdukseen. Taas se treenaamisen aloittaminen oli ohjaajan omista ennakkoluuloista kiinni! Lupaavalta näyttää siis myös keinunkin suhteen. Nyt vain ohjaajan pitää malttaa olla kiirehtimättä ja näin olla pilaamatta hyvää alkua, niin hyvä siitä vielä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti