Tie agilitykoiraksi on alkanut!

Kertun kanssa on aloitettu opinnot agilityn alkeiskurssilla lokakuun alusta. Tai ensin ilmoittauduin pentukurssille, mutta koulutuskoordinaattorimme ohjasi meidät suoraan aksan alkeisiin, joten mikäpäs siinä. Kertun kanssa tehdään puppy edition treenejä.

Ensimmäisellä keralla tutustuttiin esteisiin. Juostiin putken läpi, kiipeiltiin hieman puomilla ja kokeiltiin hypyn tarjontaa. Putken läpi juokseminen olikin hauskaa, kun vaan ensin hoksattiin, että siitä kuuluu juosta läpi, ei siis onnesta soikeana ohjaajan vierellä. Puomin toinen pää oli nostettu pöydälle, eli matalaa ylös- ja alasmenoa treenattiin, joka oli Kertusta aika jännittävää, mutta osittain kiinnipitävän kouluttajan vuoksi. Kyllä sitä innolla mentiin molempiin suuntiin nakin perässä! Hypyn tarjonta pisti pienen podengon pään rattaat raksuttamaan todella. Siis kun hötkyää, niin välillä saa palkan, mutta välillä ei...kummallista... Hetken hötkyilyn jälkeen alkoi hieman kupletin juoni aueta ja hoksattiin, että aina, kun menee siivekkeiden välistä saa nassea!

Toisella kerralla olikin jo kahden esteen sarja ja sain ensimmäiset tuntumat podengon vauhdista! Mihin minä olenkaan pääni pistänyt.. ;) Kaksi estettä mutkaputki, jonka edessä suora putki, tarkoituksen ohjata koira persjätöllä mutkaputkesta suoraan putkeen. Ensinnäkin minä olen ihan onneton persjätöissä ja parin valssauksen jälkeen jalat piti pakottaa persjättöihin. Minulla vaan melkein aina, jos koira jää selän taakse, se katoaa.. :D Noh, kun koira on jo valmiiksi hukassa, niin siihen ei ainkaan auta yhtään tuhatta ja sataa putkesta ulos sinkoava podengo! Minä olin auttamattomasti myöhässä koko ajan! Koira tuli katsomaan ohjaajaan hötkyilyä ja ihmeen kaupalla se osasi mennä sinne toiseenkin putkeen, vaikka ohjeet tulivat milloin mistäkin päin kenttää. Kyllä minä mietin, että tulee olemaan loistavaa harjoitusta myös ohjaajalle lähteä alkeista asti, varsinkin, kun on "astetta" nopeampi koira yritettävä saada hanskaan. Ja jos sitä oppisi muitakin ohjaustekniikoita, kuin sen valssin. Tai onhan niitä yritetty opettaa, mutta kun kroppa ei aina vaan taivu.. ;) Hassu pieni eläin vielä tuntui suorituksen jälkeen palkkautuvan jo pelkästään siitä, että sai painetta satasta ympäri hallia. Kertulla ainakin oli hauskaa!

Viime viikoksi meillä oli kotiläksynä miettiä miten tullaan opettamaan kontaktit ja aloittaa kotona harjoittelu. Mäykyille en ole oikeastaan ikinä kontakteja opettanut. Amalian kanssa alussa pysäyttelin, mutta kun Amalia oli sitä mieltä, että jos tässä aletaan kesken radan pysähtelemään, niin voidaan sitten ihan hyvin olla juoksemattakin. Nyt on pakko opettaa tuolle vauhtihirmulle kontaktit, kun muuten varmasta mennään yli että heilahtaa. Päätin, että opetetaan minulle ihan uudella tekniikalla laatikon avulla. Kotona aloitettiin sähellys ja taas raksutti podengon päässä. Pikkuhiljaa sykyilyn keskellä Kerttu alkoi hahmottaa, mitä siltä haettiin ja takapuoli jäi laatikolle etutassujen ollessa lattialla. Treeneissä saatiin pari onnistunutta toistoa, joista podengo vetäisi nupit kaakkoon ja alkoi järkyttävä räpellys laatikon ympärillä, jonka keskellä oli lähes mahdoton erottaa, milloin takatassu olisi laatikolla. Hiukka hidastettiin vauhtia asettamalla koira oikeaan asentoon ja parin onnistuneen suorituksen jälkeen riitti. Että kyllä tarjontaa tuntuu löytyvän, ehkä vielä joskus malttiakin.. :D


Käpsyjenkin kanssa ollaan hiukka treenailtu. Norjan reissun jälkeinen viikko käytettiin toipumiseen, mutta tällä viikolla palattiin radoille. Neppiskin palasi kehiin sairasloman jälkeen pieniä pätkiä tehden. Molemmat koirat toimivat hienosti radalla. Hilman kuulo nyt oli taas välillä valikoiva, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, kun hiiret ja muut mönkiäiset ovat ilmojen kylmetessä alkaneet hakea hallilta turvapaikkaa. Mielenkiinnolla odotaan ensi viikon treenejä, kun ollaan siellä päädyssä, jossa hiiriä on enemmän...meneeköhän metsastykseksi.. Neppis oli kuin ei mitään taukoa ollutkaan ja piti suorastaan hillitä itseään, ettei treenaa liikaa tauon jälkeen, kun koirassa ei näkynyt merkkiäkään leikkauksesta. Hirmuisesti tekisi mieli jo pikkuhiljaa suunnitella kisoja, mutta kun ne kepit...

Niitä keppejä käytiin viikolla treenaamassa ja onnekseni paikalle sattui pari meidän kouluttajaa, jotka omien treeniensä keskellä jaksoivat tätä tampiota neuvoa. Palasin verkkoihin, taas. Koiria ei nyt tämä minun soutaminen ja huopaaminen tekniikoiden välillä yhtään auta, mutta kun mikään ei tunnu välillä toimivan ja syykin löytyy varmasti ohjaajasta. Olin aiemmin alkanut purkaa keppejä päästä, mutta nämä meidän avuliaat kouluttajat neuvoivat, että alan pikkuhiljaa nostamaan verkkoja, kun keppien aloitus ja lopetus ovat ne vaikeimmat. Selevä! Amalia siis aikanaan opetteli vanhalla tavalla, eli namin kanssa pujoteltiin keppi kerrallaan, mutta se oli suorituksena lopulta niin hidas, että haluaisin käpsyille keppeihin heti hiukka enemmän vauhtia ja itsenäisyyttä. Jospa nyt, kun taas kerran on ohjaajan virheet ensin korjattu, niin alkaisi homma luistamaan. Hilma nyt oli taas tasaisen pihalla keppien kanssa, mutta Neppis osasi heti hakea kepit ja suoritti innolla! Jos minulla on kohta yksi koira, joka osaa kepit ja toinen, joka uskaltaa tehdä keinun, niin saataisiko me suorittaa radat tiiminä? Kun ei noiden käpsyjen säkäkään paukkuis mineissä yli, jos ne vaikka päällekkäin laittais.. ;)


Lopuksi vielä pari kuvaa, kun käytiin viikko sitten koirapuistossa rälläämässä uuden gööttikaverin kanssa.

Kerttu ja Edu

Poliisit puuttuivat peliin, jos niiden mielestä göötillä oli liikaa kierroksia

Amalia tarkkailee liikennettä

Juoksemisen riemua!

Pomokin intoutui juoksemaan!

Kerttu päätti varmistaa, että nami menee omaan suuhun

Meijjän tytöt