Kehä-Kerttu

Hiphei, hengissä ollaan, jos sitä joku on epäillyt! Hiukka on kerennyt kulua aikaa edellisestä kirjoituksesta, vaikka vastahan minä toissaviikolla tänne kirjoittelin... ;) Eipähän tässä toisaalta ole mitään mullistavaa tapahtunut, keskitalvi treenailtu vaihtelevalla menestyksellä ja koirat voineet hyvin. Tänään saatiinkin sitten viimein vähän enemmän uutisen aihetta, kun Kerttuli kävi tekemässä ensiesiintymisensä näyttelykehässä!

Aamuhan alkoi täydellä kaaoksella, kun vaikka olevinaan kaikki oli illalla laitettu valmiiksi, niin silti kaikki oli hukassa. Eikä asiaa yhtään auttanut meidän pieni emäntä, joka päätti olla juuri tänä aamuna aamu-uninen, kun silloin kun saisi nukkua, neiti on pystyssä ennen seitsemää...eikä leikeiltäkään olisi oikein voinut lähteä.. No viimein kun sain pakattua autoon muksun ja tavarat, niin lopuksi heitin koiran boksiin ja läppää kiinni laittaessani aloin katsomaan, että mikäs kökkö se siellä häkin pohjalla oikein on? -No pikkuruinen päästäinenhän se siellä makasi ketarat ojossa! Ei oo ihan äsken boksit olleet käytössä... Josku talvella heitin ne autokatokseen rattaiden tieltä ja myöhemmin sen enempiä katsomatta sisälle kuivamaan, niin katoksessa varmaan pieni päästäisparka oli onnistunut livahtamaan jostain kolosta sisälle, eikä osannut enää ulos. En tod. alkanut mahdollisia reittejä tarkemmin tutkia, vaan heitin boksi huithelevataan ja nappasin äkkiä uuden tilalle -ilman ylimääräisi matkalaisia. Tässä vaiheessa oltiin aikataulusta puoli tuntia myöhässä. Äkkiä koukattiin vielä meidän äippä lapsenvahdiksi ja baanalle!

Onneksi liikennettä ei ollut paljoa ja päästiin livakkaan Enoon, kunnes erehdyin kääntymään risteyksestä navigaattorin mukaan ja löysimme kyllä oikean tien, mutta siinä oli semmonen hassu juttu, että kyseisellä tiellä oli n. 100 metrin matka, jolla ei päässyt ajamaan autolla. Anna mun kaikki kestää! Pienessä paniikissa etsittiin takaisin tielle ja mutkan kautta löydettiin takaisin sen saman tien, jolla hetki sitten oltiin, toiseen päähän. Puolijuoksua parkkikselta halliin ja kehän laidalle. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin kehän olevan puoli tuntia etuajassa ja tajusin, ettei ole kuin kolme koiraa ennen meitä! Järkyttävällä häsellyksellä numerolappu kohdilleen ja nakit taskuun, nopeasti yrittää hakea koiralle ravi juoksun jälkeen ja pikkuinen seisotus, ja eikun kehään! Hiukka oli jäänyt laukkapomppu vielä Kertulle päälle, mutta yllättävät nopeasti sieltä löytyi se oikea ravi ja liikkeet saatiin suoritettua kunnialla. Pöydälläkin seisottiin oikein mallikelpoisesti ja lopussa viimeisissä seisotuksissa myös pystyttiin melkein pysymään paikallaan, mutta siinä sitten alettiin nähtävästi tajuamaan ympärillä tapahtuva toiminta, kun pää alkoi pyöriä joka suuntaan ja kaikki oli nähtävä. Esiintymisen lopuksi tuomari Paavo Mattila totesi Kertun erinomaiseksi upean arvostelun kera:

"Erittäin hyvin rakentunut nuori narttu, hyvänmallinen pää, purenta saa kehittyä vielä paremmaksi, hyvä kaula, erittäin hyvin kehittynyt runko, hyväasentoiset raajat, hyvä karkea karva, liikkuu sivusta hyvin, etuliikkeet saavat vielä parantua, miellyttävä käytös"

SA jäi siis purennasta kiinni, jonka toivomme kovasti vielä korjaantuvan täysin kohdalleen. Purenta on jo osittain korjaantunut ja nyt toivomme, että viimeisetkin alahampaat loksahtavat kohdalleen! *sormet ristiin*

Kehän jälkeen jäimme hetkeksi hengailemaan ja Kertulla oli taas kivaa! Moni ihminen pysähtyi kyselemään ja rapsuttelemaan, kun oli niin kivannäköinen koira, ja Kerttu olisikin halunnut leikkiä jokatoisen vastaantulevan koiran kanssa. Kertusta koko homma olikin varmaan ihan ihmejuttu, kun ensin tuodaan halliin, joka on täynnä kavereita, mutta sitten ei kuitetaan päästetä irti, että sais rällätä kavereiden kanssa! Ihan pöljää! Vaikka leikkimään ei päästy, niin oli sen verta jännä päivä tytölle, että hyvin uni mastui kotona. Nyt taidamme jättää Polvijärven väliin ja suunnata pääsiäisenä Imatralle ja toivoa, että alahampaat olisivat jo pikkuisen enemmän kohdillaan..