Huonoin mahdollinen tuuri sattui kehien kanssa, nimittäin JOKA ainoa päivä käpsyt ja popot olivat erittäin peräkkäin, ellei jopa päällekkäin. JOKA päivä kehät olivat mahdollisimman kaukana toisistaan niin, että JOKA päivä sai vetästä kunnon spurtin mäyriskehästä podengokehään ja toivoa, että kerkeäisi. Onneksi äitini oli apukäsinä, koska niinhän siinä kävi, että perjantaina myöhästyin noin kolme minuuttia ja lauantaina Kerttu oli tulossa jo takaisinpäin, kun juosta tikitin kohti podengokehää. (Tähän välihuomautuksena myöhempiä lukemiskertoja ajatellen, että lämpötila oli siis apauttiarallaa +30 celsiusta.) Sunnuntaina olikin sitten jännät paikat, kun olin yksin liikenteessä, mutta onneksi toisen Dixon-kasvatin emäntä otti Kertun hoiviinsa ja lupasi viedä kehään, jos minua ei näy. Mutta ihmeekseen mäyriskehä rullasi yli odotusten ja popot olivat reippahasti myöhässä, joten kun juoksin suoraan mäyriskehästä popokehään, niin jouduin jopa odottamaan. Himmin arvostelukin jäi matkasta, mutta onneksi tapaamani ystävälliset mäykkyihmiset ottivat sen ja vielä toivat popokehän laidalle asti. Mutta voin sanoa, että kylläpä soijaa pukkas kehien väliä laukatessa!
Tuloksilla ei nyt hirveästi päästy juhlimaan. Kaivoin siis Neppiksenkin naftaliinista pariksi päiväksi, kun ajattelin viedä kehiin vielä kerran ennen veteraaneja.Tuloksena Neppikselle perjantaina eri ja lauantaina eh. Hilmis oli mukana koko kolmen päivän rumban vetäen tasaista eri-linjaa, kahtena päivänä sa:n kera ja viikonlopun paras oli paras narttu 3 -sijoitus. Kertun arvostelut vaihtelivat puolestaan hyvästä erittäin hyvään. Tällä kertaa en jaksa kirjoittaa kahdeksaa arvostelua puhtaaksi tänne.
Ilo oli muuten tänä viikonloppuna huomata, miten ystävällisiä tuomareita näissä kehissä pääosin oli. Lauantaina oli podengokehässä kuitenkin ollut tuomari tai tuomariharjoittelija (jäi minulle vähän epäselväksi, kun en kerennyt paikalle), joka käyttäytyi todella töykeästi yhtä koirakkoa kohtaan. Kyllä, vaikka kuinka koira ei miellyttäisi, voisi sen arvostella asiallisesti nolaamatta osallistujaa, joka kuitenkin on maksanut useamman euron siitä lystistä, että haluaa kuulla arvostelun koirastaan. Onneksi tämä osallistuja oli käynyt antamassa palautetta näyttelyn järjestäjille, joten luulisi hieman hillitsevän arvistelijan kielenkantoja. Mutta pääosin tuomarit olivat erittäin mukavia ja asiallisia, ja kyllä siitä jää itsellekin todella hyvä fiilis, kun tuomari juttelee mukavia ja kertoo ystävällisesti mistä pitää/ei pidä ja ennen kaikkea kohtelee nätisti koiria! No mutta nyt Neppiskin on palautettu taas naftaliiniin ja Hilmiskin saa jäädä hetkeksi telakalle. Katsellaan mitäs tässä keksisi..
No jos ei Kuopiosta tullut menestystä, niin ajattelin sitten tiistaina vetäistä Kepan kanssa kenraaliharjoitukset mätsärissä maailmanvoittajaa varten ja siinä hetken mielijohteesta nappasin Hilmankin mukaan. Tottakai minun tuurilla TAAS koirat olisivat olleet yhtäaikaa kehissä, mutta onneksi noissa mätsäreissä maltetaan odotella. Ainut huono puoli, että kerettiin Hlman kanssa ensin kehään, joten lennosta vaihdoin koiran ja hiukka jäi tuo lento päälle Kerttuun, joka tosiaan oli valmiina lentämään ympäriinsä, kun kehään mentiin. Tuloksena lennokkaasta esiintymisestä sininen nauha ja jatkettiinkin heti sinisten kehään, jossa jo ajoittain maltettiin seisoakin, joten suureksi hämmästyksekseni Kerttu sijoittui sinisten nuorten kakkoseksi! Aika hyvin! Hetkeä aiemmin Hilma oli voittanut punaisten aikuisten ryhmän ja sieltä jatkettiin sitten BIS-kehään, jossa Hilma jaksoi edelleen esiintyä ja tyylikkäästi Hilma veikin lopulta voiton kotiin! WAU! Ja olipa hienoa palkintoa; ruokaa, herkkuja, pokaaleja, takkia ja fyssarilahjakortti, jolla taitaa kylläkin Amalia päästä hoidettavaksi. Taidetaan me keskittyä hetkeksi näihin mätsäreihin! :D
 |
| Kuva Tiina Peltonen |
 |
| Kuva Tiina Peltonen |
 |
| Kuva Tiina Peltonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti