Kolme pientä porsasta

Kyllä minä taas eilen ajattelin, että eikö näillä tappijaloilla ole oikeasti yhtään mitään tolkkua??? Vuosienkin jälkeen nämä älyn jättiläiset osaavat vielä yllättää...

Amalia, ahne possu, veti eilen naamaansa sinkkivoidetuubin jämät, jota oksenneltiin pitkin iltaa ympäri taloa. Noh, hyvä puoli tässä on, että se sinkkivoide tuubinkappaleineen tuli ihan itse takaisinpäin, kun tuo sinkkivoide tuskin kovin terveellistä koiralle on, varsinkaan sisäisesti nautittuna.

Eikä ole pitkä aika, kun ronkkijapossu Hilma veti napaansa kylpyöljypullon. Ajateltiin ennen tätä, että onpas suloista, kun Himmi haluaa tulla tytsyn kanssa kylpemään! Ja ketut. Se öljy sitä vaan kiinnosti! Noh, tämän jälkeen koiran vatsa toimikin sitten varsin liukkaasti.

Neppis, pikkupossu, ei ole mitään napaansa vetänyt, mutta vauvan vaatteet kiinnostavat kovasti. Jos on vauvan myssy tai sukka kadoksissa, se hyvin suurella todennäköisyydellä löytyy Neppiksen bunkkerista. Taidan ostaa sille oman vaaleanpunaisen pitsimyssyn, kun niistä niin tuntuu pitävän.

Kovasti ovat kaikki kolme pientä porsasta myös ihan kaiken ruuan perään, eikä koiraporttikaan aina pitele Hilma Houdinia. Kerran entisessä talossa portailla koiraportin takana oli karkkipussi. Pussista oli syöty kaikki hedelmäkarkit ja salmiakit olivat imeskeltyinä siistissä pinossa tyhjän pussin vieressä. Toisen kerran yöllä oli keskeltä ruokapöytää, jonka alla tuolit olivat tiiviisti, hävinnyt kahvikakku. Syylliseksi mahan koosta päätellen paljastui Hilma. Yöllä herättiin hirveään murinaan, kun Neppis oli häätänyt muut keittiöstä ja omi kakun viimeiset murut itselleen. Amalia ahne possu on vahvasti sitä mieltä, että kaikki mitä ihmiset syövät, on myös koirapossun ruokaa. Amalian kitaan katoaa kaikki, siis ihan kaikki, chilikastikkeesta karpaloihin, jos ne vaan ovat unohtuneet koirien ulottuville. Ja ulottuvuus on meillä hyvinkin laaja käsite. Varastelevat porsaat osaavat, paitsi tulla läpi koiraportista, myös kiivetä esim. lehtikorin kautta pöydälle ja sohvan selkänojalta kirjahyllyyn, sekä osaavat avata vetolaatikot, jos ne ovat millinkään auki.

Monestikohan minä olen öitä koirien vierellä valvonut, kun Amalia on löytänyt lenkiltä karkkilaatikon, jossa on ehkä ollut xylitolia sisältäviä nameja tai Hilma varastanut pienen hornet-koiven, jonka on hädissään nielaissut kokonaisena ettei sitä oteta pois. Ja kiittämättömät yleensä ovat vain tympeästi katsoneet, että piruako keskellä yötä nytvit hereille! Emäntä alkaa pikkuhiljaa olla vainoharhainen, kun joka kerta jonnekin lähtiessä ja iltaisin kierrän talon useamman kerran, ettei mikään ole auki tai mihinkään ei päästä kiipeämään ja silti mietin, että mitähän ne voivat taas keksiä. Varastelevat pienet porsaat osaavat edelleen välillä yllättää!