perjantai 1. maaliskuuta 2013

Miten jopa Hilma väsytetään

Meidän lenkeille on tuonut uutta puhtia matkapuhelimeen ladattava sovellus nimeltä Sports Tracker, joka onkin varmasti monille hyvin tuttu. Miten paljon se tuokaan lisäintoa, kun karttaan piirtyy hienosti kuljettu matka ja näkee tarkat kilometrimäärät. Tulee suorastaan himo kävellä aina ihan pikkusen pidemmälle, ihan vaan puoli kilsaa....vielä puoli kilsaa lisää! Viimeaikoina kelitkin ovat olleet loistavat, kun ei ole ollut pakkasta, joten pihalla on ollut ilo olla. Varsinkin aamulenkit ovat venähtäneet.

Amaliankin olkapää on ollut hyvässä kunnossa ja ei ole lenkeillä vaivannut, mutta kuitenkin välillä lenkeillä Amalialla on ollut jo ilme, että ootkohan nyt ihan tosissas... Neppis tulla köpöttää uskollisesti kiinni kengänkannassa. Hilma menee etujoukoissa ja hihna sotkeutuu tasaisin väliajoin vaunujen pyörän väliin Hilman sykyillessä hajujen perässä.

Myöhemmin lenkin jälkeen esim. pari päivää sitten kaupparatsun vierailun ajaksi laitoin koirat alakertaan ydinluita kaluaamaan, etteivät hötkyilisi jaloissa. Tehokas luiden kaluaminen on myös hyvin uuvuttavaa puuhaa. Iltapäivällä postinhakureissulle parin mutkan kautta, niin saadaan hyvänmittainen päivälenkki, kun jo pelkkä postilaatikolla käynti on 1,5 km.

Päivälenkin jälkeen koiruuksista ei ole tietoa vähään aikaan. Jopa Himmin enimmät energiat on saatu purettua! Illasta pikkuisen jotain päänvaivaa, kuten aktivointipelejä tai temppuilua, niin tytsyt nukkuvat tyytyväisinä pienen iltapissilenkin jälkeen.

Eihän meillä joka päivä ole näin tehokasta tai herkutella ydinluilla. Välillä lepäillään ja treenipäivinä lenkit ovat lyhempiä ja muutenkin päivällä puuhailua vähemmän, jotta radallekin vielä jäisi vähän liikettä. Tosin Duracell-pupu Hilma tuntuu aina vaan jaksavan, oli lenkkiä alla tai ei. Treeneissä muut asiat saattavat kyllä sitten vaikuttaa siihen keskittymiseen...

Hieman lenkkeilyreittejä rajoittaa, että paikkoihin pitää päästä vaunujen kanssa, joten ihan umpimetsään ei ainakaan näin talvella mennä. Nyt täällä innolla odotetaan lumien sulamista, että saadaan vallata syksyllä löytämämme vanhat metsäkoneen urat takaisin hiihtäjiltä! En malta odottaa, että pääsen mittailemaan syksyllä kuljettujen lenkkien pituudet!

2 kommenttia:

  1. On muuten oikeesti kiva mitata matkaa sports trackerilla ja meillä kun lenkkeilyreitit on aika lailla samat, niin tietää ajallisestikin paljonko menee kun käy tietyn lenkin. No onpas teillä matkaa postilaatikolle! Mun ois varmaan turha Mintun kans käydäkään kun se lakkoilee päivittäin... No, toivon että kesällä sit Minttukin innostuu pidemmistä lenkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans odotellaan kyllä kesää, kun ei meilläkään mielellään pakkasella olla pihalla. Oikeestaan n. -10 on semmonen meidän rinsessojen pakkasraja, jolloin aloitetaan vastaan kanittaminen. Ja kylmä käy selkeästi Allun olkapäähän. Jos innostuu riekkumaan pakkasessa, niin helposti alkaa heti ontua. Mutta onneksi on tosiaan talvi jo voiton puolella! :)

      Poista