Amalian kanssa käytiin syksyllä alkeiskurssi ja nyt on jatkokurssia takana kolme kertaa. Kurssien välillä treeneilu oli melko satunnaista, mutta jatkokurssia kohti tahti taas kiihtyi. Kurssien välillä treenatessa minä olin taas niin sokea omille virheille, että nyt, kun joku taas hieman katsoo perään, niin kylläpä on motivaatio kasvanut, kun hommassa edistytään, eikä mene säheltämiseksi!Amalia on todella fiksu ja minulla onkin huono omatunto, jos jää treenit vähemmälle. Koira oppii todella nopeasti, kun haluaa. Viime kerralla kouluttaja kysyi, että kisaako mäykkyjä ylemmissä luokissa. Vastasin etten tiedä, johon hän "no tehdään Amaliasta yksi"! Eli koirassa on nähtävästi siis oikeasti potentiaalia!
Meillä hiomista vaatii koiran jääräpäisyys (ylläri mäykyllä! ;) ) ja kotiläksynä meidän pitääkin laittaa kaksi luupäätä vastakkain, eli minun pitää alkaa jäärätä samalla tavalla takaisin. Käytännössä vaatia koiraa pysymään esim. makuulla ohjaajan vaatiman ajan, tai tehdä liike ensimmäisestä käskystä. Se kyllä osaa, mutta leikkii välillä idioottia. Mietinkin tuossa, että pitäisi varmaan vaihtaa liikkeiden käskyt sellaisiksi, joissa ärrä pärähtää kovasti, niin jokohan alkais koira kuunnella.. Nimittäin kun tarpeeksi kovaan ääneen komentaa, niin kyllä se kummasti kuulo ja ymmärrys paranee. Amalia kyllä todella mielellään tekee ja on innoissaan, mutta välillä kokeilee juuri näillä tavoin. On taas niiiiiiiin mäyräkoiramaista. Mutta katsotaan miten tahtojen taistossa tulee käymään. ;)
Loppuviikosta käytiin porukalla hieman aksaamassakin pienen tauon jälkeen. Neppis jatkoi varmoja otteita kepeillä ja minusta tuntui, että käden liike pieneni edelleen. Harmittavasti ei päästä seuraaviin mölleihin, kun tekisi niin kamalasti mieli kokeilla ihan pikkusen kisata...
Hilmalla oli taas ihan silleen pikkusen virtaa, kun oli kuukauden tauko reeneissä kiitos juoksujen ja emännän menojen. Hilman kanssa aloitin nyt keppien tekemisen namin kanssa, kun olin ensin juoksuttanut siitä pienillä spurttipätkillä enimmät virrat pois. Alkuunhan siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään, mutta muutaman kerran jälkeen, kun namia ei alkanut tullakaan, koira selkeästi alakoi hieman vaivata aivojaan, että mitäköhän tässä nyt oikein pitäis tehdä. Lopulta saatiin muutama onnistunut toisto ja sitten parin spurtin jälkeen riitti sille erää. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että millaisen efektin tauko toi Hilman treenaamiseen. Keskitytäänkö jopa agilityyn, vai viekö nenä taas mennessään, jolloin kyllä sitten suosiolla vietämme kesän metsässä mejäillen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti