Kisat järjestettiin Mustialassa Tammelassa. Ajelttin edellisenä iltana Kertun kasvattajamamman luo nukkumaan muutamaksi tunniksi, kun sitten kello pärähti neljältä. Ei tän harrastuksen aamut ole yhtään sen helpompia kuin näyttelyaamut. Tosin nyt ei tartte itteeän puuanata. :D Kisat järjestettiin vanhassa upeassa kartanomiljöössä, jossa toimi nykyisin maatalousoppilaitos. (Kamera ei tietenkään ollut mukana.) Popot juoksivat ensimmäisten joukossa. Tarkastuksen ja arvontojen jälkeen alettiin pikkuhiljaa suuntaamaan kisapellolle.
Kerttu kuumui taas lähtövuoroa odotellessa ja oli aivan intopinkeenä menossa radalle. Lähdössä laskin käskyn käytyä koiran irti ja lähti taas mielettömän hyvin, mutta sitten ensimmäisen osuuden jälkeen jyrkässä kulmassa en ole ihan varma mitä tapahtui, kun oli matkaa lähetyspaikalta pellon takareunaan. Lähetyspaikalle näytti, että veti kunnolla nurin tiukassa käännöksessä ja jäi hetkeksi siihen paikalleen räpiköimään. Lähti kuitenkin jatkamaan, mutta räpiköi ihmeellisesti koko ajan. Säikähdin ensin, että oli loukkaantunut. Kerttu yritti vielä jatkaa, mutta lopulta jäi keskelle peltoa räpeltämään. Luvan saatua juoksin koiran luo ja niin siinä sitten oli käynyt, että ilmeisesti kaatuessaan myös koppa oli päässyt pyörähtämään päässä jääden jumiin painamaan pahasti kirsua. Helpotus oli, ettei koira ollut loukkaantunut. Siinäpä oli sitten meidän juoksut.
Käveltiin toimiston tulostaululle, kuitenkin 70 pistettä, ja sitten se iski takaraivoon: mites muuten SM:t??? Sääntöjen mukaan, koiralla tulee olla hyväksytty tulos kisakaudelta ilmoittautuessa, mutta hylkäys ilmoittautumisen jälkeen estää osallistumisen. Tavasin sääntöjä ja hädissäni soitin varuiksi ensi viikonlopun kokeen järjestäjälle, joka vielä otti jälki-ilmoittautumisen mukaan. Tavasin sääntöjä, ja Kerttuahan ei siis suoranaisesti hylätty, jonka siis saa esim. toisia häiritsevä tai vihainen koira, se sai vain ei-hyväksytyn tuloksen. Sunnuntaina kisajärjestäjien tullkinta oli kuitenkin armoton: he tulkitsevat kohdan niin, että viimeisen tuloksen tulee olla hyväksytty ja ensi viikonlopun tuloksella ei olisi enää mitään merkitystä. Se siitä sitten. Ensi vuonna ehkä sitten. Mutta en liene ketutukseni kanssa yksin. Tuon tulkinnan vuoksi jäi rannalle muitakin ja tänä vuonna ei SM:ssa nähdä pikkupopoja sitten ollenkaan.
Vaikka tuo tulkinta on ollut käytössä kuulemma aiempinakin vuosina, niin voisihan sen sitten kirjata sääntöihin niin, ettei jäisi tulkinnanvaraa suuntaan tai toiseen. Yksi saamani perustelu oli, että koirahan voi juosta yhden hyväksytyn tuloksen, mutta sitten temppuilla loppukauden. Mutta käyhän se nykysäännöillä niinkin, että koira perseilee alkukauden, mutta tuurilla saa hyväksytyn ja sillä kisoihin. Eihän ole havaittavissa, että hiukka ottaa aivoon? Nimim. En ole katkera mutta kuitenkin :D
No, kerettiinpä kisoista hyvissä ajoin mummin luokse ja kyllä pahin harmitus unohtui mummin lihapatojen äärellä. Ja hyvin ehti ladata akut ennen seuraavan päivän kotimatkaa. Sunnuntaina sitten jokatapauksessa matkataan Hyvinkäälle kokeilemaan, josko pysyis nyt pystyssä.
 |
| Vaikka nyt ei niin juostukaan, niin kyllä reissaaminen ramasee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti