Kutsui meitä Kuusamo

Käytiin tuossa koko perheen voimin muutama päivä lomailemassa Kuusamossa. Ensin oli tarkoitus pyytää koirille hoitaja kotiin, mutta viimeisen kyy-episodin jälkeen halusin kuitenkin ottaa koirat mukaan, niin olisi itsellä paljon levollisempi mieli, ettei vaan satu hoitajan aikana uutta äksidenttiä.

Majoituimme Petäjäkylään loma-asuntoon, vain n. 600 metrin kävelymatka polkuja pitkin lammen toiselle puolen Kuusamon Tropiikkiin, missä olisi mm. tekemistä kaksijalkaisille lapsille. Todella siistit loma-asunnot ja ei minusta ollut paha lemmikkimaksu: 20 €/viipymä riippumatta koirien määrästä. Ja ulkoilumaastot olivat loistavat! Melkeinpä mökin takaa pääsi poluille ja vieressä kulkivat myös moottirikelkkaurat, joita pitkin olisi varmaan päässyt Rukalle asti. Tuntui, että olisi vaan voinut kävellä ja kävellä pitkin metsiä!

Koirat kulkivat metsässä täysin aivottomina. Varsinkin ensimmäisenä iltana hyvä jos alttoivat tarpeitaan tehdä, kun höyrysivät nenänsä perässä. Toisena aamuna selvisikin syy aivottomuuteen, kun aamulenkillä vastaan tallusti poro. Tytöt eivät kerenneet sitä onneksi nähdä (olisi varmaan silloin viimeistään saatu lomakylän unisimmatkin asukkaat hereille), kun kulkivat niin nenät maassa, mutta kyllä olisi lähdetty vauhdilla poron perään, kun vainu saatiin! Tyttöjen mielestä reissun parasta antia oli varmaan pohjoiskarjalaisen koiran suuhun eksoottinen herkku: poron pasha. Ne kun näyttivät kulkevan polkuja pitkin ja jättävän papanansa keskelle ja pitkin polkua. Jipii. Nyt taas kotinurkilla onkin tyytyminen ihan vaan siihen perinteiseen kissanpashaan.

Amalia halusi esitellä parasta puoltaan..

Myökkii halutaan kallaan!!