Kohti uutta vuotta

Aatonaattona iskettiin leivinuuni tulille ja siinä uunin kyljessä oli mukava köllötellä.

Aattona Amalia keksi missä lahjapiilo on! Koirat on varmaan pahempia kuin lapset, kun ne haistavat tarkkaan missä herkut ovat. Ja kun lahjoja ei vielä tänä vuonna tarvinnut piilottaa ihmislapselta, niin voi sitä Allun tuskaa, kun paketteja ei päässyt avaamaan.

Viimein pukki tuli tuomaan lahjoja. Tässä vaiheessa olikin hyvä huomata, että kun ensi vuonna pitää tilata oikea pukki, niin pitää sijoittaa koiruudet takavasemmalle. Sen verta tiukan vastaanoton sai isäntä pilkkihaalarissa... :D

Pukin jätettyä lahjat tullivirkailijat pääsivät aloittamaan pakettien sisällön analysoinnin.

Tytsyt olivat myös suurena apuna pakettien avaamisessa.

Ja voi sitä riemua, kun saatiin auki se herkkupaketti!

Jouluaaton hulinan jälkeen joulupäivä ja tapani menivätkin vieraillessa ja lunkisti ottaen.

Huh, alkaa pikkuhiljaa emäntä toipua monen päivän kestoähkystä ja koirat tasaisesta hulabaloosta, kun meillä on ollut vierasta ja me ollaan oltu vieraita. Tänään jo palattiin hieman arkeen tokoilemalla pikkuisen monenmonen päivän tauon jälkeen. 

Olen nyt ottanut pikkulikat hommaan mukaan ja edessä ensimmäisenä sama kuin Amalialla: perusasennon uudelleenopettaminen. Himmillä alkaa olla haju jo hommasta, mutta Neppis on keksinyt, että siihen sivulle pitää tulla muutaman mukin kautta! Erehdyin vielä palkkaamaan pari kertaa, kun tuli mukin kautta sivulle oikeaan kohtaan, niin nyt se on yhtä vierimistä. Mutta eikös tokoon voisi ottaa mukaan pienen uimahyppyelementin, sivulletulo kerien? ;)

Uudenvuodenlupauksena olen päättänyt monottaa itseäni suksille ja opettaa pikkulikoille kepit ja keinun! Nyt loppu ohjaajan laiskottelu! Jos sitä joskus pääsisi vielä pikkulikoilla starttaamaan oikeissa kisoissa. Keväämmällä olisi tarkoitus ottaa niskalenkki myös mejäilystä, kun tämä vuosi meni hieman ohi, ajatuksena saada ainakin Himmi kokeisiin. Ja Amalian kanssa treenataan tokokokeet takaraivossa, jos sitä vaikka joskus... :)