Palapelinisti ja muut terroriteot

Amalia on tullut pennuksi jälleen. Se käy varastamassa tytsyn lelulaatikosta puiset palapelin palat ja silppuaa ne tuhannen päreiksi. Se on varmaan koukussa niissä käytettäviin liimoihin ja maaleihin. Tuskin mitään puutostilaakaan noilla paloilla hoidetaan...Yleisesti ottaen meillä on tehty vähän tuhoja, mutta on sitten niihin vähäisiin osattu ottaa oikeat kohteet.

Ei maha ennää kirahvi mennä paikalleen...

Amalia pentuaikana tuhosi useammat tietokoneen kuulokkeet. Kerran kuulokkeiden rakenne oli niin perusteellisesti tutkittu, että emme heti edes keksineet, mikä tämä purettu objekti mahtoi olla. Muut tavarat saivat olla rauhassa. Muiden pentuaika meni kivuttomasti. Luulen, että johtuu suoraan siitä, että talossa oli jo ennestään koira näyttämässä koiran mallia, ja johon pystyi purkamaan enimmät energiat.

Vanhemmiten suuret luolakoirat ovat tuhonneet vuodesohvan, divaanisohvan divaaniosan ja kaksi nojatuolia. Näitäkään ei ole tuhottu piruuttaan tai tekemisen puutteessa. Mäykyt rakastavat kaivautumista peittojen, tyynyjen ym. alle. Joten kun sohvan päällisen vetoketju on mennyt pesun yhteydessä rikki, avautuu mäykylle aivan uusi alue, johon tehdä omat luolastot. Tämä oli meidän sohvien ja nojatuolien kohtalo. Meille ei tule enää yhdenyhtä kankaista istuinta.

Joku outo vimma näillä on ollut purkaa myös omat punkkansa. Olivat ne sitten kankaisia tai punottuja pajukoreja, niiden rakenne pitää purkaa atomitasolle. En edes pysy laskuissa, monennetkoham punkat on menossa.. Mutta nyt samat punkat ovat olleet käytössä lähes kaksi vuotta, eli ehkä nyt sitten on viimein sattuneet ne mieleiset?

Ehkä voiton kaikista vie kuitenkin Hilma, joka yrittäessään murtautua auton hanskalokeroon repi kunnon palan irti auton kojelaudasta. En tiedä oisko muilla käynyt mielessä, että kääpiömäyräkoiran hampaat feat. kynnet pystyvät auton kojelautaan. Minulla ei käynyt. Noh, viisastuin ainakin sen verran, että en laita enää koiran nameja talteen hanskalokeroon..