Pikkusen reeneistä

Minä olen nyt potkinut itteäni persuksille ja olemme saaneet aikaiseksi käytyä reenailemassa hallilla muutenkin, kuin vain tiistain normitreenipäivinä. Tästä kiitos kuuluu kavereille, jotka kyselevät reenaamaan ja saan siten aikaiseksi varattua Pärnän hallia ja sittenhän se on mentävä! Jotenkin sitä vaan välillä niin laiskottaa, ettei ihan itekseen saa lähettyä hallille...

Olemme ottaneet projektiksi pikkulikkojen kanssa ne puuttuvat esteet, eli kepit ja keinun. Keppejä ollaan reenattu verkkojen kanssa ja pikkuhiljaa ollaan saatu jo verkkoja viimosista väleistä purkaa Neppiksen kanssa. Hilman kanssa olen laittanut siihen vielä ohjurit hieman muistuttelemaan, miten se loppu meni, mutta Hilma luo vielä vaihtoehtoisen suoritustavan ja hyppää ohjureiden yli!

Neppiksellä on alkanut rytmi löytyä

Hilmallakin vauhtia riittää

niin paljon, että sitten oikaistaan mistä vaan pystytään!

Nämä ylimääräiset treenit ollaan pidetty lyhyinä, pikkusen vaan keppejä ja loppuun pikkuspurtit. Hilmalle on muutenkin viimeaikoina haettu vauhtia mahdollisimman suorilta ja lyhyiltä radanpätkiltä. Hallin hajuista on nyt jostain syystä tullut ylitsepääsemättömän ihania ja treeneissä ajetaankin ohjaaja hyvin usein hermoromahduksen partaalle, kun kesken radan nenä lähtee viemään vastakkaiseen suuntaan. Tai sitten koira menee totaaliseen lukkoon, kun ei saa tehdä mitä haluaa, ja ei pysty edes yhtä hyppyä suorittamaan. Spurttipätkät ovat nyt auttaneet ja vauhtia on taas löytynyt, mutta hiemankin jos yrittää pientä pyöritystä, niin taas nenä vie koiraa. Joten vielä pidetään homma simppelinä. 

Neppis puolestaan loistaa! Minä en tiedä mitä sille on tapahtunut, teenkö minä jotain eri tavalla, onko koira oivaltanut jotain vai onko joku aivojen tukos auennut, mutta Neppis jaksaa yllättää minut joka viikko positiivisesti! Se on alkanut bonjata kepit, se tekee radanpätkää, se lukee minun liikkeitä (välillä turhankin) tarkasti. Neppiksen kanssa on ollut viime aikoina ilo treenata! Minä olen saanut päähäni hullun ajatuksen, että nyt ihan oikeasti opettelemme ne kepit ja starttaamme tulevaisuudessa ainakin hyppärillä...

Neppis tykittää!

Amalia on myös kulkenut mukana ja miten onnellinen pieni koira voi olla, kun se tiistaisin pääsee edes hetkeksi hengailemaan halliin sisälle. Tai sitten jos pääsee pikkuisen treenaamaan siinä sivussa paikkamakuuta, voi että! Ja jos vielä lopuksi saa juosta pari kertaa putken ja karata muillekin esteille, niin koiran olemuksesta oikein näkee, miten se hymyilee!

Tokon alkeiskurssin jälkeen olemme jatkaneet treenaamista itsenäisesti välillä enemmän, useimmiten vähemmän. Mutta viimeaikoina ollaan tässäkin kunnostauduttu ja hallilla käydessä tokoillaan sielläkin, ettää pääsee Amaliakin hommiin! Tiistaisin siis ihan pikkujuttuja ja ns. ylimääräisenä päivänä sitten harjoitellaan tokohyppyä, jota kotona ei ole ja silloin on myös oiva tilaisuus treenata hieman paikkamakuuta vierekkäin, jos Minttukin on mukana. Huhtikuun alussa alkaa meillä tokon jatkokurssi ja nyt koetetaan itsenäisesti saada perusliikkeet haltuun, ettei koko jatkokurssi mene niiden hinkkaamiseen.

Sivulla. "Anna nakki."

Paikkamakuu alkaa onnistua muuallakin, kuin olohuoneen lattialla..

Ja entisestä agilitykoirasta hyppy on ihan paras!

Meidän mukana reenaamassa on viime kerrat käynyt meidän äippä heidän alaskanmalamuuttinsa kanssa. Ajatus oli tuoda hulivilipoika vähän katselemaan menoa, mutta Napsu tuntui innostuvan hommasta, niin nyt he ovat pari kertaa käyneet ihan "oikeasti" reenailemassa. On joutunut itse käymään hirveän aivotyöskentelyn, kun on palannut ajatuksissaan ajassa taaksepäin ja yrittänyt miettiä, mistä ja miten sitä on aikanaan aloittanut, eli miten Napsunkin kanssa kannattaisi lähteä liikkeelle. Napsu on opetellut ykkösesteitä ja tehty parin esteen sarjaa, eli hyppy-putki tai putki-hyppy, ja hyvin hulivilipoika on ainakin tähän asti malttanut tekemiseen keskittyä!

Napsu hyppää

Hukka putkessa

Napsun lisäksi Minttu on siis käynyt meidän kanssa reenailemassa agilitya ja hieman tokoakin. Omakin innostus kasvaa, kun on innokkaita treenikavereita. Eli kyllä meidän sekalainen seurakunta tulee vierailemaan Pärnällä jatkossakin!