Lähes 1800 kilometriä myöhemmin

Vietettiin tuossa pitkä viikonloppu Etelä-Suomen turneella ja vaikka koirat jäivät kotiin miehen pikkuveljen vahdittaviksi, niin aika koiramainen reissu kuitenkin oli. Lähdimme keskiviikkona matkaan ja laitoimme tukikohdan Vantaalle ja siitä sitten sykyiltiin ympäriinsä.

Torstaina ajoin pikkuneidin kanssa moikkaamaan Neppiksen ja Himmin kasvattajaa Pöytyälle, jonne myös vein tekemäni väkerrykset. Meillä meni kasvattipäivät toukokuussa sivusuun, niin mukava oli käydä moikkaamassa, vaikkakin ilman koiria. Aika meni höpöttäessä nopeasti ja olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä rapsuttelemaan laumaa seitsemänviikkoisia karkkarinpentuja, mutta kun tuolle suunnalle lähtiessä pitää keretä moikkaamaan myös sukulaiset, niin jäi juttua jatkettavaksi vielä seuraavaan kertaan.

Perjantaina olikin sitten jännä päivä! Jotkut ovat jo pentuhaaveistani kuulleet, mutta nyt on ilo kertoa, että lähes vuoden odotus alkaa olla ohi! Kävin nimittäin rapsuttelemassa vajaa viisiviikkoista pientä karkeakarvaista portugalinpodengonpoikasta, joka on nyt vielä hieman nimetön, kun ei taas osata päättää. Minä iskin jokunen vuosi sitten silmäni tuohon rotuun ja se on mielessä siitä asti kummitellut. Katselin aina silloin tällöin pentuja, mutta viime vuonna ajattelin, että nyt alkaisi olla hyvä hetki pennulle, kun Himmilläkin alkaa olla joku tolkku päässä. Niinpä aloin ihan tosissaan katsella pentuja ja löysin yhden kennelin sivuilta kaksi suunnitteilla olevaa yhdistelmää, jotka minun silmiin olivat kaikista järkevimmät, kun vertasin muihin kasvattajiin. Osoitin jo syksyllä mielenkiintoni yhdistelmiin ja sitten jäätiin odottamaan. Odotusta kesti kevääseen, kunnes huomasin, että nartut oli astutettu ja sitten sieltä syntyikin ensimmäinen pentue, kaikki poikia. Koska minun hermot eivät suurella todennäköisyydellä kestä narttuja ja uroksia saman katon alla juoksujen aikaan, niin jäin odottamaan seuraavaa pentuetta. Lopulta äitienpäivänä syntyi yksi pieni tyttönen. Varovasti kyselin, raaskitaanko ainokaista maailmalle lähettää ja ilokseni sovimme sijoitussopimuksesta, joka on minulle tuttua käpsyjen jälkeen. Viimein perjantaina pääsin pikkuista moikkaamaan ja kiikutin mukanani Tintin Lemmikistä löytämäni punkan, että tuoksut tarttuisivat siihen ja ensimmäisinä päivinä meillä olisi oma pieni pesäkolo. Pentu oli aivan ihana! Häntä heilui koko ajan, minkä tyttönen jaksoi hereillä olla ja itseasiassa se heilui unissaankin. Todella reipas pieni tyttö! Nyt ei malttaisi odottaa, että kolme viikkoa kuluisi ja saisi pikkutytön hakea kotiin!

Tämmöinen hiihtäjä sieltä on meille tulossa :)

Eikä sitä enää muistanut, miten nopeasti pikkuinen väsähtääkään..