Juhannusvieraat

Taas oli meillä viikonlopun yli normaalia enemmän hulinaa, kun yorkkipojat Samppa ja Eevertti olivat meillä pidennetyllä viikonloppulomalla. Pojat olivat tällä kertaa jo melkein heti kuin kotonaan, vaikka hieman aluksi ikävä vaivasi etenkin Samppaa, mutta parin päivän jälkeen jo oltiin täysiään menossa mukana.

Juhannuksena tehtiin pikavisiitti mökille ja saattoi olla kaupunkilaispojille pienoinen järkytys, kun koko reissun ajan joutui olemaan ulkona. Olisihan sitä mökkiin sisällekin päässyt, mutta kun muutenkin pihalla oltiin, niin olishan se vähän hölmöä ollut koirapojat laittaa sisälle. Saunomisen ja grillaamisen jälkeen tehtiin Finnairit, eli illaksi kotiin. Hieman naapurissa bilettävä nuoriso aiheutti vuhkimista mäykyissä ja ärriereissä, mutta onneksi nuoriso ei tällä kertaa popittanut koko yötä, niin sai koirat (ja ihmiset) nukkuakin. Ei noista bilettäjistä meinaa maaseudullakaan eroon päästä, mutta on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin kaupungissa. Onneksi.

Nyt pidemmän vierailun aikana teki huomioita koirapojista ja mielenkiintoista oli, miten Eevertti on millä sisällä ehkä hieman Samppaa reippaampi, mutta kun astuttiin etuovesta ulos ja lähdettiin raitille kävelemään, häntä luikahti koipien väliin, kun Samppa puolestaan kulki rinta rottingilla ja häntä sapelina. Ihmettelin aiemmin, kun poikien isäntäväki kertoi Sampan olevan se rohkeampi, mutta juuri vieraammassa ympäristössä se näkyi hyvin. Mäykyt ovat pojat hyvin hyväksyneet, vaikka eivät sydänystäviä olekaan, niin Eevertti uskaltaa sisätiloissa ja takapihan aitauksessa olla rohkea.

Toisekseen huomasin poikien oleva aika pehmeitä, tai ainakin tottumattomia koviin ääniin. Kun komensin mäykkyjä ehkä astetta voimakkaammalla äänellä, niin jos pojat sattuivat olemaan vieressä, niin ne ryömivät anteeksipyydelleen kohti, kun mäykyt puolestaan ovat sentterit pystyssä, että hoopee. Hups.. Piti hieman varoa ja katsoa, etteivät pojat ole vieressä, kun mäykyille painotetaan asioita, etteivät raukkaparat ihan järkyty. Toisaalta kyllä se ärrierin luonnekin pilkahteli, kun oli koirien keskinäisistä väleistä kyse, sillä kyllä niistä omista eväistä osattiin pitää huolta. Ja samoin omia ihmisiä puolustettiin hurjilta mäyräkoirilta. Hieman piti jopa välillä toppuutella tirriäisten jelhistelyä, kun parin kilon uhoaja ei välttämättä ymmärtänyt omaa parastaan. Mutta ihmisiä kohtaan nämä olivate ovat todella nöyriä, ainakin nyt meillä. Ja huomasi, miten poikia kotona sylitellään. Vaikka meilläkin mäykkyjä toki rapsutellaan ja välillä lellitäänkin, niin on todettava, että kyllä ne ovat huomattavasti itsenäisempiä. Voihan tuohon sylihakeutumiseen vaikuttaa myös vieras paikka ja omien ihmisten poissaolo.

Pissirallia jatkui edelleen ja asiaa ei ainakaan helpottanut, että herra E oli oppinut merkkailemaan. Pojat siis tulivat uuteen kotiinsa yli nelikuisena ja luulenpa, ettei lähtöpaikassa ole juurikaan sisäsiisteyttä harjoiteltu. On se varmasti vaikeampaa nelikuisena alkaa opettelemaan, kuin kahdeksanviikkoisena. Työtä on vielä jonkin verran edessä, mutta toivon, että pojat vielä oppivat! Kohtahan se meilläkin alkaa taas pissiralli. Minulla ei ole kyllä minkäänlaista muistikuvaa, miten nopeasti tytsyt oppivat sisäsiisteiksi.. Kohtahan se varmaan taas nähdään, miten kauan se vie..

Amalia ei ensin ollut niin järin innostunut vierailusta...

Samppa

Nuokkujat

Huh hellettä!