Tiistaina pidettiin taas Joensuun alueen kapinallisten mäyräkoirien luolatreenit, eli käytiin Martan kanssa treenaamassa. Mukana oli myös Minttu ja muutama muu russeli. Amalia on kyllä syttynyt luolille ihan täysiään! Kun avasin auton takakontin, alkoi huuto. Kun treenijärjestys oli selvä, kävin koiran autosta ja se veti pilli vinkuen kohti luolastoa. Piti jo koira nostaa syliin, ettei ihan henki lopu ja maahan kaivaudu kovin suuret "sanituskuopat". Amalian mielestä varmaan ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen Amalia pääsi hommiin ja suorastaan sinkosi ahdingon läpi ketun perään ja jäi hakupesälle reikäpellin taakse haukkumaan. Siitä vaan sitten kettu eteenpäin ja koira perään ja hyvin haki koira ketun luolastosta ja päätypesän eteen haukkumaan. Viimeksi treenien pitäjä sanoi, että tarvitsisi hieman rohkeutta lisää, kun meni jokseenkin hämilleen ketun pikkuisen "pusun" jälkeen. Mutta nyt, vaikka otti kosketukset ketusta, koira jäi haukkumaan kettua pesän luokse sopivan lähelle, eli ei peruuttanut liian kauas. Eli rohkeuttakin on saatu lisää sitten viime treenien. Otettiin siinä sitten pari kertaa uudestaan ja homma oli niin mieleistä, että kun aloin nostamaan koiraa pois luolasta, se peruuttikin luolastoon karkuun, eikä meinannut antaa kiinni! Siinä sitten hetki harrastettiin luolakoiranmetsästystä. Lopulta saatiin koira pihalle, niin pääsivät muutkin välillä treenaamaan.
Jäätiin ulkopuolelle odottamaan ja koira huusi ja vinkui koko ajan, kun näki muut työn touhussa. Ajateltiin ottaa vielä toinen lyhyt treeni päälle ja taas koira sinkosi ahdingon läpi, mutta sitten tuli ihan hiljaista. Hiljaisuutta kesti tällä kertaa minusta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Siinä jo hieman aloin melkein hätääntyä, että nyt sillä se olkapää petti, kunnes hakupesän luota alkoi haukku kuulua. HUH! Se varmaan nyt jäi sitten haistelemaan muiden hajuja matkalle, kun oli ensimmäisellä kierroksella enimmät vimmat purettu. Lopputreeni sujuikin ihan entiseen malliin. Toivottavasti ei ala jatkaa tuota muiden jälkien haistelua... Nämä treenit kyllä rohkaisivat vielä enemmän selaamaan syksyn koekalenteria. Harmi vaan, kun ainoat lähellä olevat kokeet tulevat meille vähän liian nopeasti ja muut kokeet ovat pitkälti toisella puolen Suomea, mutta kyllä tässä jo neljän mäykyn salaseura suunnittelee pientä koematkailua..
Tänään oli sitten tokon jatkokurssin viimeinen kerta. (Tosin saattaa meillä ensi viikolla olla pikkusen ekstraa..) Hieman nuo minun projektit verottivat treenaamisesta, mutta nyt reissun jälkeen ollaan hieman yritetty kunnostautua ja ajatus onkin, että nyt tosissaan keskityn välillä koirien treenaamiseen, kun ei pitäisi olla mitään erikoista tulossa. Tänään treeneissä tehtiin pysäytyksiä luoksetulossa (vai mikä se virallinen nimi nyt oli). Amalia oli taas ihan sikahyvä! Noita pysäytyksiä ollaan nyt ehkä enemmän treenattu (sekin vähän), niin koira kivasti alkoi heti stopata. Minä olin ihan varma, että Allun luoksetulon vauhti on niin ja näin, mutta yllätyksekseni koira kävi kovilla kierroksilla ja tuli kovaa kohti! Kierrokset olivat niin korkealla, että piti jopa ihan varastaa muutama kerta. Hyvä alku saatiin siis tähänkin.
Treenien lopuksi otettiin rivissä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys sujui jo ilman ylimääräistä hökellystä, mutta paikkamakuu meni tällä kertaa ihan plörinäksi, juuri, kun olin edellisellä kerralla tuntenut edistyvämme siinä. Hieman toisella kentällä oleva pentukurssi häiritsi koirien keskittymistä ja kun sieltä kuului iloinen "tule!", niin melkein kaikki koirat iloisina juoksivat ohjaajiensa luokse. Eli pitääpä treenata häiriöitä. Tämän episodin jälkeen meidän makuusta tuli levotonta. Koira ei meinannut mennä maahan, tai rintakehä juuri ja juuri kosketti maata ja koira pomppasi takas ylös. Huoh... Juuri tätä oltiin alkukurssi hinkattu ja luulin jo, että siinä olisi edistyttty, mutta palataanpa taas taaksepäin. Kaikenkaikkiaan minusta meillä on hyvä alku ja pienellä (välillä vähän isommalla) fiksaamisella alkaa pikkuhiljaa alokasluokan liikkeet olla hallussa. Nyt vaan itseä hieman hirvittää, kun jäädään ilman valvontaa, että miten jatkossa, jos tulee ongelmia joissain liikkeissä, mutta sitten pitää varmaan vaan nykäistä hihasta seuran viisaampia. :)
Ja lopuksi, otan erittäin mielellään vastaan ideoita, miten saadaan mäyräkoira, joka luulee olevansa apina, pysymään poissa keittiönpöydältä. (En usko, että mitkään räminäjutut auttaa, kun on se jo vaikka mitä sieltä niskaansa saanut..) Ja helppo vastauhan olisi, pitämällä kaikki syötäväksi kelpaava pois pöydältä. Ei kait sitä voi koiraltakaan odottaa asioiden muistamista, kun ei emäntäkään muista.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti