Mölleissä

Kun ei kerta kutsua mejä-kokeeseen kuulunut, niin päätin eilen mennä Himmin kanssa mölleihin rälläämään. En edes muista ollaanko Himmin kanssa käyty mölleissä tammikuun 2012 jälkeen, jolloin oli mäykkyjen agin rotumestaruuskisat. Ei varmaankaan. Hieman lisää jännitystä alkuun toi, kun menin ilmoittautumaan ja tajusin, että koiran paperit unohtuivat kotiin lähtöhässäkässä miljoonan+yhden asian muistamisessa, ja aikaa oli 12 minuuttia ensimmäiseen rataantutustumiseen. Onneksi asutaan melko naapurissa, niin lähdin äkkiä papereita hakemaan ja sitten tajusin, että olin antanut avaimeni vanhemmilleni, jotka olivat tulleet hoitamaan meidän emäntää ja olivat lähteneet käymään asioilla. Eikun nopea puhelu ja toive, etteivät olleet ehtineet kauas. Onneksi kerkesivät vielä avaamaan oven ja äkkiä samaa vauhtia takaisin hallille. Juoksin halliin sisään ja suoraan rataantutustumiseen muiden jo siellä pyöriessä. Onneksi ajanottaja oli armollinen ja saatiin hiukka lisäaikaa, niin kerkesin radan painaa mieleen. Jälkeenpäin ajatellen, olisi ihan sama ollut jäädä kotiin paperienhakureissulla. Ilmoitin koiran mölliradalle ja radan uusintaan, sekä kisaavien radalle, vaikka ne kepit nyt on mitä on. Koirassa oli vauhtia, mutta korvat olivat kotona.

Mölliradalla osa menee ohjaajankin piikkiin, joka kävi kierroksilla edellä mainistusta hässäkästä, mutta eipä koirakaan pahemmin kuunnellut. Radalla oli kaksi mutkaputkea, joiden lähempi pää piti ohittaa. Koira katsoi minua ja ohjausta, oli menossa jo ohi, mutta sitten teki jyrkän 90 asteen käännöksen putken väärään päähän, ikäänkuin että "oota, minä vaan äkkiä teen tämän tästä!" Sama homma toisella putkella. Koira oli tulossa väärän putkenpään ohi, kun se päätti sittenkin juosta sen. Hohhoijjaa.. No onneksi otettiin uusinta, ajattelin. Toisella radalla vedin oman linjani kauemmas putkesta ja yritin ikäänkuin vetää koiraa pois putken lähemmästä päästä ja koira juoksikin taas ohi, mutta päätti sittenkin palata takaisin tekemään putken. Toisella putkella jäin seisomaan putken pään eteen, mutta koiran perhana yrityksistäni huolimatta tunki itsensä jalkojeni takaa sinne putkeen. Muutenpa toinen rata olisi ollut virheetön. Että silleen...

Mölliradan putkenpäiden haku oli sinällään ymmärrettävissä, koska ne olivat siinä suorastaan imemässä koiraa, mutta mikään ei selitä Hilman ratkaisua kilpailevien radalla. Puomilta tullessa oikea putken pää oli suoraan edessä, mutta koira päätti valita sen putken kauempana olevan pään ja juoksi innolla sinne. Eipä käynyt mielessä yrittää blokata sitä Siis ihan oikeasti, mitä sen päässä liikkuu? Ihanko piruuttaan vaan haluaa ajaa minut hepulin partaalle..? Noh, skipattiin kepit sitten siitä välistä ja jatkettiin rata loppuun. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, oliko minun ohjauksessa jotain semmoista, mikä koiran sinne putkeen heitti...

Jäätiin möllien loputtua sitten hieman kokeilemaan, miten niiden putkien päiden ohitus sujuisi, kun ratakin jäi niin sopivasti paikalleen. Ensimmäisillä yrityksillä koira oli väärissä päässä putkea. Mutta näköjään sitten, kun tarpeeksi kovaa rinkui ja heilutti namikättä ja palkkasi siihen, niin koira alkoi tajuta, mitä oikein halusin. Saas nyt taas nähdä, miten pitkään se päässä pysyy...

Kerttukin oli mukana hallilla rälläämässä. Se innolla yritti tutustua kaikkiin ihmisiin ja koiriin ja pyöri kuin väkkärä hihnan päässä. Pikkuisen ollaan jo lähdetty hakemaan jotain tolkkua Vekara-Väkkärän toimintana ja ollaan kotona treenattu istumista ja paikallaanoloa yllättävän hyvin tuloksin. Nyt kokeiltiin samaa rauhoittumista hallissa ihmisten ja koirien keskellä ja yllättävän hyvin sielläkin sujui. Kerttu malttoi istua paikallaan ja jos välillä piti hiukka pomppia, niin sitten taas muistettiin, että ainiin, ja peppu pysyi taas maassa ja häntä heilui vimmatusti. Että ehkä tässä joku tolkku hörökorvan päähän vielä saadaan!

Lopuksi mäyräkoira potkuhousuissa. Tämäkään viritelmä ei loppujen lopuksi pysynyt luikertelijan päällä... Mtähän tässä kohta keksis..hyviä vinkkejä otetaan vastaan! (Tötterö aiheuttaa niin suuren paniikin, että se on pitänyt sulkea pois.) Onneksi aletaan olla toipumisessa jo voiton puolella!