Tänään oli mäykky-yhdistyksen järkkäämät luolatreenit, joten ihan pakkohan sinne oli sitten lähteä Amalian kanssa! Tosin paikalla huomattiin, että mukana oli joukko terriereitä, mutta samapa tuo, kun kerrankin pääsi "valmiiseen pöytään". Kerrankin olin omasta mielestäni ajoissa, jopa viittä vaille, mutta silti olin toiseksi viimeisenä paikalla, joten siinäpä sitten taas odoteltiin. Enpä ollut tajunnutkaan, miten nopeasti tulee muuten viileä nykyisin illalla ja taputin itseäni olalle, kun olin jättänyt takin kotiin. Siinä vuoroa odotellessa yritettiin Martan kanssa etsiä viimeisiä aurinkoisia paikkoja ja lopulta päästiin hommiin!
Jännitin, jääkö koira taas pyörimään kaksoispesään, ja ennen kaikkea, miten se ylipäätään toimisi viimekertaisen treenin jälkeen, kun oli ottanut kosketukset ketusta. Näiden suhteen pelko oli turha. Koira sinkosi taas tuttuun tapaansa ahdingon läpi ja meni suoraan hakupesälle haukkumaan, mutta sen jälkeen tapahtui jotain uutta...se kadotti ketun! Ja joka kerta! Aina aiemmin Amalia on osannut mennä suoraan Ketun perään oikealle pesälle haukkumaan, mutta nyt se oli aina juuri siellä päinvastaisessa pesässä, missä piti. Kolme kertaa kokeiltiin ja vuoroteltiin ketun paikkoja, niin aina se haki ketun sieltä, missä se oli edellisen kerran ollut. En tiedä, vaikuttiko se, että oltiin melkein viimeisiä ja kettu oli kulkenut vähän ajan sisään monta kertaa eri suuntiin. Mutta onhan se aiemminkin ollut viimeisenä ilman ongelmia. Mistähän nyt taas tuulee... No mutta kuitenkin ketun löydyttyä koira haukkui innolla, eikä ollut juuri merkkejä arastelusta. Treenien pitäjä kyllä sanoi, että koira olisi valmis kokeeseen, mutta jotenkin emäntää ei tuo harhailu vakuuttanut... Ehkä me kuitenkin vielä muutamat treenit vedetään, kun tuskin kokeessa on suotavaa etsiä kettua puolet koeajasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti