Suunnistimme lauantaiaamuna raviradalle, joka muistutti edellisen viikon sateiden jälkeen suurinpiirtein pesusientä, mutta onneksi se ei Kerttua haitannut (mäykyt ois saattanu olla toista mieltä..). Vaihteeksi kiireellä kirmasimme kehän laidalle, kunnes kuulimme kehän olevan hieman myöhässä. Mutta kehän laidalta löytyi heti samanhenkistä porukkaa ja mikäpä siinä Kertun oli lajitovereiden kanssa hengaillessa, kun samantien kävivät leikit yksiin. Se jäikin sitten päivän parhaaksi anniksi. Siinä sitten ehtikin hyvin katsella aiempia rotuja ja alkaa jännittämään, kun seurasi tuomaritädin tiukahkoa linjaa. Viimein koitti sitten meidän vuoro. Kerttu esiintyi kivasti, mitä nyt nenä yritti vetää maahan ja vapaa seisotus ihan onnistunut, kun piti pällistellä ympäriinsä. Kerttu sai hyvän arvostelut, mutta purennan vuoksi lopputuomio oli hylätty. Kertun arvostelu kokonaisuudessaan:
" 1 v. narttu, jolla hyvät mittasuhteet, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä pää ja ilme, hyvät korvat. Alaleuka saa vielä vahvistua, tänään alapurenta, vaikuttaa palkintosijaan. Eturintaa tarvitaan lisää, hyvä rungon tilavuus, hieman luisu lantio, hyvä takaosa, sopivasti kulmautunut edestä, hyvät suorat eturaajat, kapeat takaliikkkeet, sivuliikkeessä reipas askel, hyvä karvan laatu, reipas käytös"
- Tuomarina Tuula Savolainen
Olihan se aika kylmä suihku, vaikka tottakai minulla tiedossa oli, että purenta voi tuloksiin tulla vaikuttamaan, kun se ei ole (toivottavasti) vielä täysin kehittynyt, vaan toiselta puolen hampaat menvät hintsusti alapurennan puolelle. Mutta me toivomme parasta, että ne parit viimeiset hampaat loksahtavat vielä kohdilleen!
Lauantai-illan metsälenkki koirien kanssa mukavasti tuuletti päätä ja sunnuntaina kehiin lähdettiin hyvillä mielin, joskin odotukset eivät olleet hirmu korkealla sattumeesta syystä. Kerttu esiintyi kehässä edellistä päivää paremmin. Hajut eivät kiinnostaneet enää niin paljoa ja nyt pystyi seisomaan paikallaankin, eikä tarvinnut kuikuilla joka suuntaan. Tuomari syynäsi Kertun tarkkaan, myös ne hampaat ja arvelin, että siihen taas tyssäsi. Mutta ei. Saimme junnuluokasta erin sa:n kera ja koska paras narttu -kehään ei enää selvinnyt muita, niin kävimme vaan pokkaamassa Kertun toisen sertin ja koska yhtään urosta ei ollut paikalla, niin saimme rop-ruusukkeen mukaan samalla reissulla. Olihan uskomatonta! Kertun arvostelu sunnuntailta:
"Lovely head and expression, excellent ear set, lovely dark eyes, excellent neck and back, lovely tail with white tip, excellent angulated behind, nice long brisket, moves really good from side, nice size, good coat, excellent, very well presented"
- Tuomarina Anette Edlander, Ruotsi
Siinäpä hieman häkeltyneenä jäimme odottamaan ryhmäkehiä paahtavassa auringossa. Koiralle onnistuin löytämään varjopaikan, mutta emännän oli tyytyminen yrittää välttää auringonpistos muilla konsteilla. Hieman ennen ryhmäkehien alkua lähdin viemään enimpiä kamiksia autolle, yksin kun liikenteessä olin, niin matkallapa joku emäntä meinaa tulla bajamajasta raamit kaulassa juuri meidän kohdalla ja tästäkös sätkyt vetäistiin! Tämän jälkeen haukuttiinkin sitten kaikki hiemankin poikkeava, kuten häkkienkuljetuskärry (joita oltiin nähty jo useampia viikonlopun aikana) ja kiljuvat lapset (joita yksi kovaääninen on jo kotioloissa). Arvelin, että nythän se riemu repesi, kun pitäisi mennä isoon kehään täynnä vieraita koiria ja koira tuntuu nyt sätkyvän kaikkea. Hetken jo mietin, että lähtisinkö kotiin, mutta päätinpä kuitenkin lähteä nollaamaan tilannetta ison kehän kulmille. Siinä sitten rauhoituttiin ja kuin tilauksesta sattui paikalle pari tuttua, jotka tulivat oikein mielellään rapsuttelemaan Kerttua ja syöttämään nakkia ja hetken päästä mistään sätkyistä ei ollut enää tietoakaan. Kokoontumiskehässä Kerttu ei ollut moksiskaan muista koirista, ilmeisesti viikonlopun aikana oli saanut tarpeeksi rällätä muiden kanssa, kun ketään ei jaksettu enää haastaa leikkiin. Tai noh, ihan pikkusen takana tulevaa sileää popoa, mutta se ei oikein lämmennyt ajatukselle, niin annettiin senkin olla vain ylhäisessä yksinäisyydessään. Ryhmäkehässä tytsy liikkui hyvin ja jaksoi seistä hienosti, vaikka pitkä päivä oli jo takana. Se itseasiassa seisoi vapaasti seisottaen parhaiten mitä koko viikonloppuna! Ryhmistä päästiin kuitenkin hyvin nopeasti kotiin, mutta kylläpä minä olin ylpeä rälläpennusta, joka käyttäytyi kuin iso tyttö! :)
Virallisia pönötyskuvia ei nyt tältä reissulta ole handlerin käsien rajallisuuden vuoksi, mutta ei sitä ihan ilman brassailukuvia voinut paikalta lähteä.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti