Käytiin tänään hallilla tekemässä nopsaan pienet omatoimitreenit lauantain virallisia agilitykisoja ajatellen. Auton mittari näytti 25,5 astetta plussaa, joten pyrähdykset olivat todellakin pieniä. Kertun kanssa hinkattiin vielä vähän keppien aloitusta ja kaiken hökeltämisen keskellä saatiin muutama onnistuminenkin aikaan. Kisat ovat kotikulmalla Joensuussa, niin ajatuksena on ihan vaan lähteä hakemaan kisakokemusta vieraammista paikoista ja etenkin, kun kisat ovat ulkokentällä, tuo se oman jännitysmomenttinsa. Käytiin samaisella kentällä kyllä parisen viikkoa sitten kisatreenissä kokeilemassa pysyykö koira edes hallin tontilla ja yllättävän hyvin koiralla oli korvat päässä. Lauantaina nähdään vieläkö podengo on yhtä vieraskorea... ;)
Tänään pääsivät myös mäyriäiset aksaamaan. Tiedättehän tunteen, kun jonkin koiran kanssa homma vaan toimii. Ihan kuin koira lukisi ajatukset. On vaan niin mielettömän hyvä flow. Amalia <3. Veteraani kulki edelleen kuin ajatus. Pieni hypytön pätkä, jolla tehtiin jotain leijeröinnintapaisia, jolla mielessäni itse ajattelin, että juuei tule onnistumaan, niin koira tekee kerralla juuri niin kuin tarkoitan. Oikeastaan vain kävelin kentän keskellä ohjaamassa ja Amalia kävi tekemässä. Ja miten koira oli niin täysillä tekemässä, jokaisen pikkupätkän jälkeen vaati lisää. Oih, tuli taas ihan ikävä aktiiviaikoja. Tuon flown kun saavuttaisi muidenkin kanssa..
Neppis teki omaan tunttuun tyyliinsä; nenä maassa tänttäränttärrää! Taskumäyriäinen viipotti menemään minkä tassuistaan pääsi ja välillä teki ohjauksen mukaan ja välillä nenä tuppasi viemään mennessään. Pientä radanpätkää mentiin ihan intopinkeenä!
Ja sitten Hilma. Hieman aluksi pörrättiin putkia ja hyppyjä. Pysähdyttiin hetkeksi keppien kulmalle ja sain päähäni ihan piruuttani huikata koiralle "kepit!". Ja mitä tekee Hilma? Lähtee pujottelemaan alkupätkän puhtaasti. Jäin haavi auki katsomaan. Lopulla rytmi menee sekaisin, mutta hei, Hilma ei ole tehnyt keppejä piiiiiiiitkään aikaan ja silloinkin ohjureiden kanssa alkukin oli yhtä sähläystä. Päätin sitten kokeilla samalla "old school"-tyylillä, miten Amalian kanssa aikanaan kepit opeteltiin, eli namin kanssa pujotellen. Ja se toimi!! Olen mielestäni joskus aiemminkin kokeillut keppejä noin, mutta silloin se meni vielä pahemmaksi sähläämiseksi. Nyt pujottelu oli suht' sujuvaa, vaikka vähän sitä kättä tuijoteltiinkin. Onkohan tässä kuukausien aikana pieni musta mäyriäinen on tehnyt mielikuvaharjoitteita ja oli nyt sisäistänyt ajatuksen? Olin suuresti hämmästynyt tästä edistysaskeleesta ja vaikka olenkin jo melkein haudannut ajatuksen Hilmiksen kanssa kisaamisesta, niin sieltä se sitten taas putkahti, entäpä jos sittenkin...saas nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti