Mäykyt luolaretkellä

Eilen tehtiin Martan kanssa meidän "oman mäykkyseuran" opintoretki Karttulan keinoluolille. Meidän tytöistä vain Amalia oli mukana, kun käpsyjä ei luolahommiin oteta mukaan. Tarkoituksena oli kokeilla, miten koirat toimisivat vieraassa ympäristössä vieraalla ketulla ihan mahdollisia kokeitakin ajatellen. Paikassa, jossa normaalisti ollaan treenattu, Amalia aloittaa huutamisen, kun takakontti aukeaa ja nyt hiukka jänskätti, mitä tuleman pitää.

Perillä koirat tutkivat innoissaan paikkoja ja kun Amalia haistoi ketun, kierrokset nousivat sekunnissa nollasta sataan. Omaa vuoroa odotellessa koira kävi taas niin kierroksilla, että pilli vinkui ja piti nostaa koira jäähylle, ettei kaikki virta mene pelkkään höyryämiseen. Oman vuoron tullessa koira meni taas vauhdilla ahdingon läpi, mutta jäi haistelemaan ahdingon jälkeiseen kaksoispesään. Ihan sama oli edellisissä treeneissä. Mitähän ihmettä se touhuaa nyt..? Noh, mutta kuitenkin suht' nopeasti matka jatkui hakupesälle kettua haukkumaan. Tästä kettu päästettiin eteenpäin ja koira perään. Koira haki ketun hyvin oikeasta pesästä ja jäi haukkumaan. Eteneminen ei ollut yhtä nopeaa, kuin tutussa luolastossa, mutta ei mitenkään hidastakaan. Hyvin jaksoi haukkua kettua ja jonkin aikaa työskenneltyä alettiin ottaa koiraa pois, mutta rutjake peruutti karkuun luolastoon ja taas alkoi luolakoiranmetsästys. Lopulta saatiin koira kiinni ja jäähylle. Sain kuulla koiran työskentelyn olevan B-C asteen rajalla ja kylläpä lämmitti omistajan mieltä, kun kuuli koiran olevan luonnonlahjakkuus! Kuulemma harva koira yhtä vähillä treeneillä toimii niin hyvin! Muutenkin saatiin hyviä neuvoja treenaamiseen, jos halutaan kokeisiin tähdätä. Ja ehkä niihin nyt sitten pitää tähdätä, kun kerta tuommoinen luonnonlahjakkuus on käsissä!

Täällä on muuten kettu jossain!