Mäykkyjen ja podengon matkassa: Treffit ketun ja pikkupoikien kanssa

Kevään mittaan ollaan suunniteltu ja yritetty järkätä tutustumista ja treenaamista keinoluolille Martan kanssa hieman laihoin tuloksin, mutta viimein torstaina soi puhelin, että nyt olisi kettu paikalla! Hieman lyhyellä varoitusajalla sain lastenvahdin sumplittua (kun olin ehtinyt luvata isännän mökille), niin päästiin onneksi treenaamaan!

Aluksi kettu oli boksissa ja koirat kävivät vuoronperään hieman tutustumassa eläjään. Amalia tutustuikin niin innokkaasti, että sai ketulta pienen "pusun". Hieman oli koira hämillään, et mitäs pirua tämä nyt on ja jätti turvaväliä, mutta onneksi tokeni nopeasti ja syttyi ketulle uudestaan. Kun kaikki olivat saaneet haistella kettua, siirryttiin luolille. Hieman jännitin, että mitenköhän tuossa nyt käy, kun on yli vuosi sitten vain kerran siellä käyty, mutta jännitys oli ihan turhaa! Ensiyrittämällä ei menty ahdingosta, mutta kun kerran oli luolastossa käyty taas kettua haistamassa ja tultu ahdinko väärään suuntaan, niin seuraavalla kerralla koira suorastaan syöksyi ahdingon läpi ketun perään! Koira pysähtyi ensimmäisen pesän eteen reikäpellin haukkumaan, josta kettu päästettiin eteenpäin ja koira hetken päästä perään. Hyvin Amalia löysi ketun joka kerta! Kaksi ensimmäistä kertaa mentiin samalle puolelle ja vielä kerran toiselle puolelle luolastoa ja joka kerta koira meni oikeaan suuntaan, eli se tosiaan osasi seurata riistaa. Treenit menivät niin hyvin, että treenien pitäjä sanoi, että syksymmällä voisi ajatella kokeita. Siispä pitänee treenata hieman useammin, kuin kerran vuodessa..

Ehkä me oltiin vähän turisteja, kun pörrättiin kameroiden kanssa, muttapitihän se näin harvinaislaatuisesta tapahtumasta kuvia saada! :D

Ensin muisteltiin, mille se kettu haisi

Ahdinkoon

Kettu löytyi!

Ja löytyi myös luolaston toisesta päästä!

Sinne se kettu jäi...

Treeneistä kotiuduttuamme meille tulivat vierailulle pikkuiset yorkkipojat Samppa ja Eevertti. Pojat ovat tulossa meille viikonloppuhoitoon, niin pitihän se kulmat tulla tsekkaamaan jo ennakkoon! Hieman olivat poat ensin ihmeissään automatkasta ja uusista hajuista, mutta ei kauaa! Otin ensin koirat yksitellen moikkaamaan poikia etupihalle, josta siirryttiin takapihan aitaukseen, jossa koko porukka saisi juoksennella irti. Pojat vimmasivat ja pinkoivat pitkin pihaa ja tekivät parhaansa, että jäyhät mäykytkin lähtisivät mukaan. Sinnikkyys palkittiin ja jopa meidän iso jäärä Amalia(!) innostui hetkeksi pinkomaan poikien kanssa! Siitä siirryttiin sisätiloihin ja pojat innokkaasti kolusivat talon nurkkia. Illan suureksi huviksi osoittautui meidän pikkuneidin pitkin lattiaa heittämät pyykkipojat! Yorkkipojat keräsivät pyykkipoikia lattialta, leikkivät niillä ja etenkin Eevertissä tuntui olevan järjestelijän vikaa, kun se kantoi pyykkipojat keittiöstä olkkarin lattialle yhteen pinoon. Hassuja poikia! Treffit menivät kokonaisuudessaan todella hyvin, että ehkä me pärjätään. :)