Podengo tuli taloon!

Eilen se hartaasti odotettu päivä koitti! Kerttu haettiin kotiin! Vaikka minä olen monet kerrat vannonut, että en enää ikinä lähde päiväseltään käymään 200 kilometria kauempana, niin taas minä vaan löysin itteni autosta matkalla Veikkolaan. Noh, olihan nyt erinomainen syy moiselle reissulle ja kun lähiaikoina oli tiedossa pari muuttujaa, niin pakko oli hyödyntää tilaisuus, kun oli matkalle ajokaveri tarjolla.

Saavuttiin Veikkolaan ja tyttönen löytyi päiväunilta! Silmät ristissä siinä meitä ihmeteltiin ja jatkettiin unia kaverin kainalossa, jonka kanssa oli juuri enrgiat purettu. Siinä sitten suoritettiin "pakolliset kuviot" eli täyteltiin paperit ja kerrattiin hoitohjeet, kun junioripodengot keräsivät voimia. Kaksi vanhempaa podengoneitosta hoitivat sillä välin seurustelun vieraiden kanssa. Siirryttiin ulos kahveilla ja nuorisokin jaksoi nousta heilumaan. Ehdinkin jo hieman miettiä, että mitenhän meidän automatka sujuu akut ladanneen pikkupodengon kanssa, mutta onneksi vielä viimeiset rälläykset uuvuttivat pientä sopivasti.

Ihan just heränny...

Kaverin kanssa ladattin akkuja

Kaivuri!

Ja vielä viimeiset seisotuskuvat ennen lähtöä.

Kotimatka ei olisi voinut sujua paremmin. Pihasta lähtiessä piti hieman itkeskellä, että minnekä minua nyt sitten viedään, mutta siinä kun hetken sai istua sylissä ja katsella maisemia mielikin parani. Tytsy siirtyi koppaan nukkumaan ja nukkuikin rauhassa, vaikka aina kun koppaan kurkkasin, niin neiti oli aivan eri asennossa, kuin edellisellä kerralla. Matkalla pysähdyttiin kahvittelemaan, ulkoilemaan ja leikkimään, ja taas matkan jatkuessa uni maistui jännän pysähdyksen jälkeen.

Oltiin melko myöhään kotona ja ensin tutustuttiin uuteen isäntään. Reippaasti tyttö meni vastaan ja sylissäkin maltettiin olla. Seuraavaksi ottettiin mäykyt yksitellen moikkaamaan ja haistelemaan, sekin sujui ongelmitta, joten heitin koko porukan takapihan aitaukseen hetkeksi tekemään vielä paremmin tuttavuutta. Sisällä olikin sitten tytsyllä vaikka mitä jännää! Reippaasti koluttiin nurkkia ja leikittiin. Yökin sujui mallikkaasti. Otin tirriäisen meidän makkariin nukkumaan, kun kuitenkin tuo tustustuminen jäi mäykkyjen kanssa niin lyhyeksi myöhäisestä ajankohdasta johtuen, niin eipähän tarvitse kuulostella, mitä siellä tehdään. Tyttö nukkuikin oikein rauhallisesti yön ilman inisemisiä.

Aamulla meidän pikkuemäntäkin pääsi tutustumaan ja hämmästys olikin suuri, kun pinnasänkyä vasten hyppi jokin pieni punavalkoinen, pystykorvainen jojo. Tytsystä se oli ihan superhauskaa! Pikkuneiti on ollut myös aivan innoissaan Kertusta ja Kerttu pörrää innoissaan tytsyn ympärillä. Jopa vetoleikit lelulla meni kaksikolla sinnepäin, mutta hieman pitää katsoa, ettei nappaa emäntä turhan napakasti kiinni. Päivä on pörrätty ihan vaan kotosalla ja totuttu yhteiseloon. Kyllä täytyy sanoa, että osaa olla reipas pieni podengo! Kerttu häärää mäykkyjen perässä, tutkii innolla joka paikan ja jaksaa leikkiä, vaikka yksikseen, jos ei seuraa ole tarjolla. Jäärät eivät vielä ole hippasista innostuneet, mutta eiköhän nekin pikkuhiljaa lämpeä. Ja ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä muitakin koirakavereita moikaamaan. Tästä se lähtee!

Takapihaa tutkimassa. Huomatkaa Neppiksen "Et viittis avata tota ovea"-katse

Vauhdilla kohti!

Ja ihan pikkuhetki paikallaankin, mutta vain hetki.