Jäljillä ja rokotuksilla

Kuvat: Henna Matikainen

Tänään (tai no eilisen puolelle) käytiin taas hieman nuuskuttelemassa jälkiä. Kävin eilenillalla vetäisemässä jäljet metsään ja heti aamulla reippaana hommiin! Myös Minttu oli meidän mukana etsimässä sorkkaa ja Mintun emäntää Hennaa saamme kiittää kuvakollaaseista!

Hilmalle tein taas samanpituisen jäljen, kuin viimeksi. Nyt Hilman keskittyminen oli alkumatkan ihan taas jossain muualla. Koira haahuili kaikkien muiden hajujen perässä ja aina välillä ikäänkuin muisti, että "Ainiin, piti jäljestää!" Ensimmäisen makauksen jälkeen koira kuitenkin petrasi ja loppumatka mentiin sitten tarkasti. Onneksi! Pitänee tehdä seuraavaksi hieman lyhyempi jälki, jos se toisi lisää keskittymiskykyä, kun pääsee kaadolle nopeammin. Nyt koira oli huomattavasti innostuneempi sorkasta ja sitä alettiin nuuskuttelun jälkeen repiä ja riepoteltiin koko kävelymatka takaisin autolle. Hyvähyvä!

Amalian ja Neppiksen kohdalla ei mitään uutta. Neppis eteni taas hitaasti, mutta varmasti ja Amalia nupit kaakossa alkumetreistä. Kiittelin Amalian kohdalla itseäni, kun olin vetänyt pätkän jälkeä kunnon ryteikön löpi, niin siinä vaan oksat läiski naamalle. Kertulle vetäisin ihan silkasta mielenkiinnosta muutaman metrin pätkän jälkeä, kun saavuttiin paikalle ja annoin sen muhia sen ajan, minkä mäykyt ja Minttu jäljestivät. Kerttua kiinnosti jälki hirmuisesti ja tytsy nuuhkikin itsensä innokkaasti kaadolle. Sorkka nuuskuteltiin läpi, mutta kuitenkin se jäljen haju kiinnosti huomattavasti enemmän. Reipas pieni mejä-koiran alku!

Kuvat: Henna Matikainen

Iltapäivällä oli varattu aika Kertun ensimmäisille rokotuksille. Mielenkiinnolla odotin, miten piikki saadaan väkkärään osumaan, mutta eläinlääkäri osasi lahjonnan taidon ja Kerttu ei varmaan edes tajunnut, että jotain pistettiin, kun niin innolla mussutti tarjottuja nameja. Tytsy oli reipas koko eläinlääkärireissun ajan. Vaikka hieman jännitti se matka odotusaulasta tutkimushuoneeseen. Aulassa ja toimenpidehuoneessa pystyi tutkimaan paikkoja ja leikkimään, mutta siinä välillä parin metrin matkalla ei pystynyt liikkumaan.. Rokotusten jälkeen mentiin hörppäämään kahvit naapuriin minun työpaikalle, että jos vaikka nyt sattuisi semmoinen ihme, että jokin reaktio tulisi, niin olisi lekuri lähellä. Kahvihuoneessa seurusteltiin innoissaan ihmisten kanssa ja vähänkö niiden ihmisten eväät tuoksuivat hyvältä nenään! Saattoi saada maistiaisen.. ;)

Vielä pitää sanoa, että kylläpä minun sydän särkyi, kun odottelimme omaa vuoroa ja paikalle tuli harmaakuonoinen koiruus, jota Kerttu yritti saada leikkimään. Vanhus oli kuitenkin tullut viimeiselle eläinlääkärireissulleen ja ei jaksanut enää leikkiä. Hyvä etten alkanut itse vollaamaan, kun he valitsivat uurnaa, ja minä mietin, miten hirveä se tilanne on. Sydäntä riipi niiden omistajien puolesta. Mutta turha se on murehtia etukäteen, vaan nauttia jokaisesta päivästä karvakavereiden kanssa!