Näyttelyviikonloppu

Tänä viikonloppuna Joensuussa olikin kehiä jo perjantaista alkaen, kun ensin oli ryhmänäyttely ärriereille (ja joillekin muillekin) ja sitten perään perinteinen KV kahtena päivänä. Itse olimme kehässä vain tänään sunnuntaina, mutta perjantaista asti jännitettiin kavereiden koirien esiintymisiä, kuten esimerkiksi Mintun, joka oli ihan ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä ja hyvin oli mennyt!

Näyttelyviikonloppu toi Joensuuhun myös Kertun kasvattajan seurueineen ja täällä meillä olikin lauantaina kunnon podengopäivä, kun he tulivat kylään näyttelypäivän jälkeen. Kyllä oli Kerttu onnellinen, kun pääsi rälläämään Lilan kanssa kuukauden tauon jälkeen! Lila oli tullut Saksanmaalta kasvattajalle vähän ennen kuin me haimme Kertun kotiin ja Lila esiintyykin jo tuolla aiemmin. Kerttu pääsi kyllä kunnolla irrottelemaan ja pennut jaksoivat rällätä pitkään, kun välillä vedettiin happea. Välillä käytiin kahvittelemassa ja sitten Kerttu pääsi moikkaamaan Helmi-äitiä. Helmiä ei nyt hirveästi rälläys kiinnostanut, vaan mielenkiinto oli enemmän varmaankin mäykkyjen hajuissa. Muutama rauhallisemmissa tunnelmissa oleva yhteiskuva saatiin kuitenkin napattua. Takapihaseurustelujen jälkeen pakattiin koirat autoon ja lähdettiin vähän matkan päähän metsään, tai oikeastaan semmoiselle sorakuopalle, koiria jaloittelemaan. Siinäpä sitten olikin hulinaa, kun viisi podengoa paineli pitkin monttua! Hieman minä Kertun irtipäästämistä ensin arvoin, kun mäykyistähän ei näy edes hännänpäätä sen jälkeen, kun päästää ne irti aitaamattomalla alueelle, mutta arvelin pentusen kuitenkin pysyttelevän lähellä, kun muutkaan podengot eivät olleet irtoavaa sorttia ja niin kaikki pysyivätkin kiltisti näköpiirissä. Kyllä oli Kertulla ihan mahtava päivä samanhenkisen porukan kanssa ja ei muuten paljoa tytsyä näkynyt, kun takaisin kotiin päästiin.

Painia Lilan kanssa

Solmussa

Rallia

Nenien vaihto

 

Puskajussi

Helmi-mamman kanssa

Koko podengolauma

Lauantai-iltana pakkailin kamikset ja ihmettelin, kun ei ollut yhtään näyttelyfiilis, ei jänskättänyt ei sitten yhtään. No, se jännitys tulikin matkalla näyttelyalueelle ja kirosin, kun en syönyt kotona aamupalaa, kun ennen kehää ei alas mennyt kuin Jaffa. Vielä enemmän alkoi ahdistaa kaneja katsellessa, kun tuomaritädillä oli luultavasti piiiiiikkasen huono päivä ja tiukka linja. Kaikki kanit mitattiin ja vähänkin isommat eivät miellyttäneet tätiä. O-ou... Vielä enemmän alkoi ahdistaa, kun valioluokan urokset napsivat EH:ää ja täti julisti miten huono taso on täällä valiouroksilla. Ainakin toisella näistä kun kuitenkin on kaksi riviä titteleitä nimen perässä... No eihän siitä meidän esiintymisestä sitten paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Tuomari arvosteli melkein kokonaan pöydällä, mikä ei ole se meidän vahvin paikka, mutta kuitenkin arvosanaksi saatiin EH. Pitää olla siihen tyytyväinen, kun erinomaisen sai vain yksi narttu ja yksi uros. Tosin arvostelusta en meinaa sulattaa sitä, että ei tykännyt Himmin liikkeistä, eivät olleet tarpeeksi "elegantit".. Mietin, että liekö minulla jokin vaikutus tuohon eleganttiin vaikutelmaan.. ;) Kuitenkin useimmiten liikkeitä arvostavat tuomarit ovat arvostaneet Himmin liikkeitä korkealle. Noh, näyttelyt jos mitkä on tuomaripeliä ja makuasioista jos mistä voi aina kiistellä! Minulla oli niin hienosti kamera laitettu keittiönpöydälle aamua odottamaan, mutta kun aamulla otin koirista kuvan, niin sinne olohuoneeseen se jäi. Onneksi Henna lapsineen tuli seuraamaan kehiä ja nappasivat muutaman kuvan, KIITOS! :)

Tämän kasan takia kamera unohtui

Himmi kehää odottamassa

Näyttelykuvat: Henna Matikainen

No shoppailuksihan se sitten meni ja ostin koirille herkkuja ja Kertulle kasan palloja. Mäykkyjä ei ole ikinä oikein pallot kiinnostaneet, niin eipä Kertun tullessa käyneet nuo mielessäkään, mutta kun päivänä yhtenä leikittiin porukoiden takapihalla Napsun palloilla, niin tytsyhän innostui niistä kovasti! Ja niin kotonakin innoissaan juostiin pallon perässä ja palautettiin heittäjälle ja taas juostiin. Heh, taas yksi energisen podengon väsytyskeino lisää.. ;) Neppis juoksi tasan kerran pallon perään, mutta napattuaan sen suuhun, pudotti sen ja palasi takaisin sen näköisenä, et tulipas nyt innostuttua mokomasta, pöh.. Mäykyt keskittyivät enemmän pussissa olevien herkkujen kyttäämiseen ja pitihän se Himmi palkita näyttelypäivästä häränkorvalla ja kaverit saivat korvat siinä siivellä. Tai no Kerttu sai jatkaa urakkaansa peurankorvan kanssa, jota oli jo perjantai-ilta järsitty.

Onnellinen pallottelija

"Hei meidän tuliaiset on muuten varmaan vielä tuolla..." Neppis odottaa jo vesi kielellä :D

Kyllä nyt voi olla, ettei hirveästi enää Himmin kanssa Suomen kehissä käydä. (Ei kyllä olla muutenkaan paljoa viime aikoina käyty.) Tarkoitus olisi käydä jossain sitä yhtä Cacibia Hilmalle metsästämässä. Olin suunnitellut lähteväni Norjaan lokakuussa bussimatkalle, mutta juuri kun tänään iltapäivällä aloin katsoa matkan tietoja, luin harmikseni, että matka oli peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. No pitää katsoa, jos löytyisi joku toinen höpelö, joka innostuisi lähtemään Norjaan EH:ää hakemaan.. ;D

Lopuksi Kerttu esittelee vielä uniasentojaan :D

Amalian takapuoli on loistava tyyny.. Ei ehkä se ergonomisin asento niskoille...

...tämä vielä vähemmän.. :D